Yhteisen hyvän taustalla – Suomen kulttuurirahasto

Puheenvuoro

25.4.2023

Suomen kulttuurirahasto – tiedettä ja taidetta tukeva yksityinen säätiö

Lähes jokainen suomalainen ainakin tuntee suvussaan jonkun, joka on osallistunut Kulttuurirahaston peruspääoman kartuttamiseen 80 vuoden aikana.

Perustamiskeräykseen osallistui 170 000 suomalaista. Valtaosa lahjoituksista (yhteensä noin kymmenen miljoonaa markkaa) oli alle tuhannen markan lahjoituksia. Loppu onkin historiaa, nykypäivänä Kulttuurirahaston merkitys Suomen tiede- ja kulttuurielämässä on vertaansa vailla.

Vuosittain myönnettävien apurahojen myöntämisen lisäksi Kulttuurirahastolla on jonkin verran omaa kulttuuritoimintaa. Se järjestää kursseja, luentoja ja muita maamme kulttuurielämää edistäviä tilaisuuksia sekä ylläpitää taidekotimuseota. Tärkein kansainvälinen tapahtuma on viisivuosittain järjestettävä Mirjam Helin -laulukilpailu.

Kulttuurirahaston pääoma jakaantuu keskusrahaston ja maakuntarahastojen yleisrahastoihin ja lähes 900 nimikkorahastoon. Toiminta ulottuu siis konkreettisesti koko Suomeen ja kaikille elämän alueille. Nimikkorahastoista löytyy valtava kirjo myöntökohteita kunkin rahaston sääntöjen mukaisesti. Moni rahastoista ilmoittaa rahoitusten olevan yleisiä, mutta lääketieteen ja taiteiden osuus painottuu rahastojen myöntöperusteissa. Nimikkorahastoista ei voi hakea rahoitusta suoraan, vaan jako tapahtuu Kulttuurirahaston muiden apurahahakujen yhteydessä. Lahjoittajien joukosta löytyy lukuisia kaikille tuttuja nimiä. Painotuksista löytyy mm. seuraavanlaisia asioita:

tukee ensisijaisesti Kainuusta kotoisin olevien opiskelijoiden matemaattisten ja teknillisten aineiden yliopistotasoisia opintoja
rahoittaa Porvoon Linnankosken lukion matematiikan stipendin hakemuksetta vuosittain
tukee peruskouluun kohdistuvaa tieteellistä tutkimustyötä
tukee tietojenkäsittelyalan opetuksen kehittämistä peruskouluissa ja lukioissa sekä alan tutkimustoimintaa
tukee tietojenkäsittelytiedettä
edistää kemian ja fysiikan opiskelua Helsingin yliopistossa
edistää peruskoulunopettajien jatko-opintoja
tukee luonnontieteellisen tiedon tiedotusta, valistusta ja opetusta

Uudet tuulet puhaltavat

Kulttuurirahasto siirtyy uudelle aikakaudelle kesäkuun 2023 alussa. Filosofian tohtori, dosentti Susanna Pettersson aloittaa Kulttuurirahaston ensimmäisenä toimitusjohtajana. Aiemmasta työsuhteisesta yliasiamiehestä siirrytään nimityksen yhteydessä toimitusjohtajamalliin. Susanna Petterssonin ansioluettelo on hengästyttävää luettavaa. Viimeisimpänä Ruotsin Nationalmuseumin pääjohtajana, sitä ennen Ateneumin taidemuseon johtajana jne. jne. Ennen aloitusta on hyvä kuulla tämän haastattelun myötä Susanna Petterssonin ajatuksia ja suunnitelmia tulevasta.

Susanna Pettersson seisoo kirjaston portaikossa syli täynnä kirjoja — Susanna Pettersson

Miten Kulttuurirahasto voi mielestäsi auttaa eri ikäisiä lapsia, nuoria ja heidän opettajiaan ymmärtämään tiedon ja tutkimuksen merkitystä?

SP:

Lukutaitoon satsaaminen on mielestäni kaiken a ja o. Ilman lukutaidon kaltaista käyttöliittymää ei ole pääsyä tiedon ja tutkimuksen äärelle. Toiseksi haluaisin mainita väittelytaitojen kehittämisen. Lasten ja nuorten tulisi oppia keskustelemaan asioista laaja-alaisesti ja puolustamaan omia näkökantojaan. Tämä edellyttää tietysti kykyä hankkia tietoa sekä ymmärrystä siitä millaiset lähteet ovat luotettavia. Lontoossa asuessamme tuolloin teini-ikäiset tyttäremme saivat usein kotitehtäviä, joiden tarkoituksena oli valmistautua väittelemään luokassa. Aiheet vaihtelivat ydinvoiman puolustamisesta tai vastustamisesta maailmanpolitiikkaan ja historiaan. Uskon, että väittelytaidot omaavalla nuorella on hyvät lähtökohdat osallistua erilaisiin keskusteluihin ja samalla tuntea olonsa turvalliseksi.

Millaisena näet Kulttuurirahaston ja muiden säätiöiden ja rahastojen roolin tulevaisuudessa? Näetkö jotain uhkakuvia säätiötaivaalla?

SP:

Säätiöt ja rahastot ovat avainasemassa, kun katsotaan tulevaisuuteen. Laaja-alainen sivistys, tiede ja kulttuuri luovat edellytykset maan taloudelliselle menestykselle ja identiteetille, josta pitäisi voida olla ylpeä. Tämä onnistuu vain, jos yhteiskunnan eri vastuunkantajat haluavat toimia yhdessä ja oppia uutta. Haluaisin nähdä uskallusta yrittää ulottaa katse horisontin tuolle puolen… alueille, joista meillä on vielä liian vähän tietoa. Ajatellaan vaikka varhaisia löytöretkeilijöitä. He uskalsivat lähteä liikkeelle tietämättä, mitä valtameren tuolla puolen odotti. Valtameriä on varmasti ylitettävänä myös tieteiden ja taiteiden parissa.

Kysyit uhkakuvista. Riskejä on aina. Välittömin vaikutus on luonnollisesti taloudella. Jos talous sakkaa, säätiöillä on vähemmän jaettavaa. Toisaalta voisin myös muistuttaa siitä, että säätiöiden onnistuminen liittyy aina hyviin aloitteisiin ja ideoihin. Kaikki kiteytyy viime kädessä siihen, että tutkijoilla ja taiteilijoilla riittää uusia ajatuksia, uteliaisuutta ja intoa katsella tätä maailmaamme ja esittää kysymyksiä.

Yksityisiä säätiöitä on Suomessa satoja. Miten asemoisit Kulttuurirahaston paikan säätiökentällä?

SP:

Kulttuurirahaston historia on aivan ainutlaatuinen. Se on kansalaisyhteiskunnan yhteisen työn tulosta. Vuonna 1938 järjestetty keräys on osa kulttuurihistoriaamme. Keräykseen osallistui koululaisia, virkamiehiä, maanviljelijöitä ja virkamiehiä ja lähes jokaisella suomalaisella on sukulainen, joka on aikanaan lahjoittanut keräykseen. Esimerkiksi isoäitini isä, opettaja Hiskias Hokkanen Tampereelta, lahjoitti keräykseen 40 markkaa. Kulttuurirahaston resurssit ovat vastuullisen sijoitustoiminnan ansiosta kasvaneet siten, että pääoma on kahden miljardin luokkaa. Tämä luo erinomaiset edellytykset tukea tieteitä, taiteita ja kulttuuria tavalla, joka jättää toivottavasti pysyvän ja positiivisen jäljen yhteiskuntaan. Rahaston toiminta ulottuu myös maakuntarahastojen ansiosta kaikkialle Suomeen.

Tuleeko sinun johtamassasi kulttuurirahastossa koulutukseen liittyvillä asioilla olemaan paikkansa yhtenä tukikohteena?

SP:

Varmasti. Koulutus ja sen myötä sivistys on suomalaisen yhteiskunnan selkäranka.

Olet itse taidehistorioitsija. Millainen on suhteesi eksakteihin luonnontieteisiin ja niiden merkitykseen yhteiskunnassa? Usein näkee humanistiset tieteet ja eksaktit luonnontieteet asetettavan vastakkain. Millainen on oma suhteesi eksakteihin luonnontieteisiin ja niiden merkitykseen yhteiskunnassa?

SP:

Olen sitä mieltä, että vastakkainasettelut ovat yleensä turhia, eivätkä pääsääntöisesti johda mihinkään. Jotta ymmärtäisimme maailmaamme parhaalla mahdollisella tavalla, kaikkien osaaminen on tärkeää. On myös olennaista pitää oma mieli auki uudelle… lukea, ottaa selvää ja kuunnella. Eksaktit luonnontieteet ovat välttämättömiä uusien innovaatioiden kehittämiselle. Niiden avulla ratkotaan maapallon kantokyvyn kannalta keskeisiä ongelmia. Itse seuraan suurella mielenkiinnolla eri tieteenaloja. Yksi luottamustehtävistäni, hallituksen jäsenyys Stiftelsen Nobel Centerissä, liittyy suoraan siihen, kuinka eri tieteenaloja tehdään tunnetuksi eri-ikäisille ja -taustaisille kävijäryhmille.

Millainen on Sinun johtamasi Kulttuurirahasto 20 vuoden kuluttua, jos kaikki toiveesi toteutuvat?

SP:

Puhun mielelläni inspiraatiosta, uteliaisuudesta ja muutoksesta. Suomen Kulttuurirahasto on onnistunut toiminnassaan, jos tieteiden, taiteiden ja kulttuurin merkitys yhteiskunnassa nähdään todellisena, maan itsetunnon ja kilpailukyvyn kannalta olennaisena muutosvoimana. Tähän on vielä matkaa.

Minä kirjan luit viimeksi?

SP:

Olen aina lukenut paljon. Nuorempana luin aina yhtä kirjaa kerrallaan, nyt niitä on kesken useampia. Parhaillaan luen Jennifer Ackermannin tietokirjaa Lintujen ihmeellinen elämä. Miten linnut viestivät, pesivät, leikkivät ja ajattelevat (2022). Kesken on niin ikään Kustaa H. J. Vilkunan Liiat hiuxet. Miesten muodin kulttuurihistoria (2022), joka kertoo riemastuttavalla tavalla peruukkien historiasta. Kaunokirjoista olen juuri lukenut Harry Salmenniemen Varjotajunnan (2023). Olen aina pitänyt hänen novellikokoelmistaan ja romaani oli niin ikään täysosuma.

Säätiöistä yleisesti

Mikä on säätiö ja miten se perustetaan?

Säätiö voidaan perustaa joko säädekirjalla tai testamentilla. Perustamiseen täytyy ensin hakea lupa Patentti- ja rekisterihallitukselta, minkä jälkeen säätiö voidaan ilmoittaa rekisteröitäväksi säätiörekisteriin.

Säätiöiden merkitystä tuskin voidaan yliarvioida Suomen tiede- ja kulttuurielämässä. Niiden myöntämien rahoitusten turvin tehdään m. väitöskirjoja, taidetta ja edistetään yleishyödyllisiä innovatiivisia hankkeita.

Suomea voidaan hyvällä syyllä sanoa säätiöiden luvatuksi maaksi. Meillä on noin 2700 säätiötä Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisterin mukaan. Rahoitusta myöntävillä säätiöillä on yhteinen yhdistys Säätiöt ja rahastot ry. Sen tietojen mukaan säätiöt myönsivät vuonna 2021 yli puoli miljardia rahoitusta tieteeseen (269 milj.€), taiteeseen (79 milj.€) ja erilaisiin kansalaisten hankkeisiin (168 milj.€) yhteiskunnan eri alueilta. Myös MAOL ry on päässyt osalliseksi joistakin rahoituksista vuosien varrella.

Tieteessä erityisesti lääketieteellinen ja humanistinen tutkimus painottuu vahvasti. Tieteentekijöiden näkökulmasta säätiörahoituksen rooli on suuri etenkin tutkijanuran alkupäässä, kuten väitöskirjatutkimuksessa. Toki tutkimusta tehdään apurahoilla eri uravaiheissa, myöskään varttuneemmilla tutkijoilla apurahatyöskentely ei ole harvinaista. Apurahoja myönnetään tyypillisesti noin vuodeksi kerrallaan.

Apurahojen myöntämisen lisäksi säätiöt ylläpitävät tutkimuslaitoksia, museoita ja residenssejä, kartuttavat taidekokoelmia ja toteuttavat omia hankkeitaan. Esimerkiksi kaikille MAOL-jäsenille tuttua Tiedekeskus Heurekaa ylläpitää Tiedekeskussäätiö ja Tekniikan museota Tekniikan museon säätiö.