Painotetut luokat ja koulushoppailu
Helsingin kaupunki selvittää, kannattaisiko lopettaa peruskoulun painotettujen luokkien järjestäminen. Painotettua opetusta järjestettäisiin edelleen, mutta suurin osa muusta kuin painotetun aineen opetuksesta annettaisiin yleisopetuksen luokissa. Tarkoituksena on estää eliittioppilaiden eriytyminen omille luokilleen ja saada heidät tutustumaan myös toisenlaisista taustoista tuleviin oppilaisiin.
Painotetuille luokille on hakeutunut poikkeuksellisen paljon sellaisia oppilaita, joiden vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisissa töissä. Muille kuin painotetuille luokille on jäänyt enemmän sellaisia oppilaita, joiden vanhemmat ovat matalasti koulutettuja, matalapalkkaisissa töissä tai työttöminä. Tämän pelätään johtavan siihen, että painotettujen luokkien oppilaat käyvät koulua omassa eliittikuplassaan, joka ei ole riittävästi kosketuksissa muiden luokkien sosiaaliseen todellisuuteen.
Opetuksen järjestämisessä on koko peruskoulun historian ajan väitelty siitä, onko parempi jakaa oppilaat tasoryhmiin vai heterogeenisiin opiskeluryhmiin. Tunnetusti hyvien oppilaiden seura tekee hyvää kaikenlaisille oppilaille: Hyvien oppilaiden tasoryhmässä hyvät oppilaat kirittävät toisiaan entistä parempiin oivalluksiin. Sekaryhmissä hyvät oppilaat näyttävät inspiroivaa esimerkkiä heikommille oppilaille. Ongelma syntyy siitä, että hyviä oppilaita ei ole tarpeeksi paljon, jotta heitä riittäisi kaikkien seuraksi. Kaikki eivät mitenkään voi olla keskimääräistä parempia.
Asteikon toisessa päässä ovat heikot oppilaat ja häirikköoppilaat. Heikot eivät aina ole häiriköitä, eivätkä häiriköt aina ole heikkoja, mutta joskus ovat. Heikon oppilaan taidot eivät kehity yhtä nopeasti kuin keskitasoisen oppilaan taidot. Häirikköoppilaat estävät myös muiden samassa ryhmässä opiskelevien oppilaiden taitojen kehittymisen.
Kaikissa Suomen peruskouluissa on hyviä opettajia. Se, miten hyvää opetusta opettajat pystyvät antamaan, riippuu siitä, miten paljon häirikköoppilaita heidän tunneilleen osallistuu. Jos opettajan huomiosta ja työajasta suuri osa kuluu häirikköoppilaiden rauhoittamiseen, se on tietenkin pois varsinaisen asiasisällön opettamisesta. Toisaalta myös ihmisten kanssa toimeen tulemisen ja elämän realiteettien oppiminen on osa peruskoulun opetussuunnitelmaa, vaikka se ei olekaan oma oppiaineensa.
Peliteoria yhdistää matemaattis-loogista päättelyä yhteiskuntatieteisiin ja ihmisten käyttäytymiseen. Peliteorian mukaisesti jokaisen vanhemman pitäisi yrittää saada oma lapsensa hyvien oppilaiden seuraan ja pois häirikköoppilaiden seurasta. Oma lapsi hyötyy hyvien luokkatovereiden seurasta riippumatta siitä, onko hän itse hyvä, keskitasoinen, heikko vai häirikkö. Ajaako peliteoria kaikki oman lapsensa etua ajattelevat vanhemmat umpikujaan tai törmäyskurssille segregaatiota estävien viranomaisten kanssa?
Ongelma on onneksi ratkaistavissa rahalla. Pienemmät opetusryhmät, avustajat ja ohjaajat, erityisopettajat ja oppilashuollon ammattilaiset voivat saada aikaan saman vaikutuksen kuin hyvät oppilaat luokkakavereina: he antavat opettajalle mahdollisuuden keskittyä opettamiseen.
Vinkkini vanhemmille: Peruskoulu ei pysty nollaamaan kotitaustan vaikutusta. Jo 20 vuotta sitten Chicagossa kokeiltiin, mitä tapahtuu, jos oppilaat voivat hakea koulupaikkaa muualta kuin omasta lähikoulustaan. Tiettyihin hyvämaineisiin kouluihin oli enemmän hakijoita kuin niihin mahtui oppilaita, joten onnekkaat valittiin hakijoiden keskuudesta arpomalla. Seurannassa selvisi, että oppimistuloksiin vaikutti enemmän se, hakiko oppilas paikkaa paremmasta koulusta kuin lähikoulustaan, kuin se, mihin kouluun hän arvonnassa päätyi. Lähteet: https://freakonomics.com/2007/10/more-evidence-on-the-lack-of-impact-of-school-choice/ ja https://freakonomics.com/2012/08/evidence-on-school-choice/
Vinkkini oppilaille: etsi hyvää seuraa ja ole hyvää seuraa. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Keskustele muiden kanssa siitä, mitä hyvä seura tarkoittaa.
Vinkkini opetustoimen viranomaisille: Kysykää vähintään kerran vuodessa anonyymisti kaikkien koulujen oppilailta ja opettajilta, minkälainen ilmapiiri heidän koulussaan vallitsee. Tehkää päätökset määrärahojen jakamisesta näiden kyselytulosten ja väestön taustatietojen perusteella. Voisi myös olla mielenkiintoista kysyä samojen koulujen rehtoreilta, miten rehtorien mielestä kouluissa menee, ja verrata rehtorien vastauksia oppilaiden ja opettajien vastauksiin.
Vinkkini taloustieteilijöille ja matemaatikoille: Kehittäkää sellainen rahoitusmalli ja sellaiset mittarit, jotka palkitsevat kouluja siitä, että oppilaan tai opiskelijan taidot kehittyvät. Jos jonkun yksilön kehitys jää polkemaan paikoilleen, myös rahoitus loppuu. Kehitystä ei ole ainoastaan akateemisten taitojen oppiminen, vaan myös elämänhallinnan, hyvinvoinnin ja sosiaalisten taitojen paraneminen.
Tilaa Dimension uutiskirje – saat sähköpostiisi aina kuunvaihteessa koosteen tuoreimmista artikkeleista
