Miksi tukiopetus ei tunnu auttavan kaikkia oppilaita?
MAOLin tukiopetusmateriaalin kuulumisia:
Vuosi sitten tähän aikaan MAOL aloitti matematiikan tukiopetusmateriaalin kehittämisen tekemällä kyselyn: Millaista matematiikan tukiopetusmateriaalia opettajat toivovat? – kyselyn tuloksia (Dimensiolehti 13.4.2023)? Opettajien toiveiden mukaista, arjessa toimivaa tukiopetuksen materiaalia on nyt tehty ympäri Suomea, Helsingistä Ouluun ja Turusta Joensuuhun. Tuhansia tehtäviä ja tukikuvia on muokattu ja satoja tunteja käytetty sen pohtimiseen, miten yläkoulussa ja toisen asteen alussa voitaisiin vielä auttaa oppilasta, jolla on vaikeuksia matematiikan taidoissa. Uudistettujen alkukartoituksien ja tukiopetusmateriaalin testaus aloitetaan syksyllä ja koko materiaali on käytettävissä lukuvuonna 2025–2026.
Tässä kirjoituksessa pohditaan sitä, miksi tukiopetus ei aina tunnu tuottavan tulosta ja sitä, miten kaikkein heikoimpia oppijoita voitaisiin auttaa pääsemään matematiikkaan mukaan vielä niinkin myöhäisessä vaiheessa kuin toisen asteen alussa.
Miksi tukiopetus ei auta kaikkia oppilaita oppimaan matematiikkaa ja mitä sille voi tehdä?
Normaali muutaman tunnin tukiopetus on melko tehokasta silloin, kun oppilaalla on yksittäisiä puutteita vain jossain tietyssä matematiikan osa-alueessa. Pienellä tuella ja lisäajalla oppilas pystyy usein omaksumaan unohtuneen tai uuden taidon ja pystyy jatkamaan oppimista yleisopetuksessa muun luokan kanssa.
Osalla oppilaista on kuitenkin laajamittaisempia haasteita, vaikeuksia useassa, joskus jopa kaikissa vuosikurssinsa matematiikan osa-alueissa. Tukiopetuksessa harjoitellut vuosikurssin asiat eivät tunnu mitenkään pysyvän oppilaan päässä, vaikka monenlaisia harjoituksia ja tehtäviä tehdään opettajan johdolla.
Miksi tukiopetus ei aina auta?
Tiedämme, että matematiikassa kaikki uudet taidot rakentuvat vanhan päälle. Matematiikan kuntouttavaa koulutusta kehittänyt Marja Dräger korostaa Matikkaluotsi-kirjassaan matematiikan kumulatiivisuutta; jos oppilas ei ole oppinut ensimmäisen luokan asioita, ei hän voi omaksua 2. luokan asioita. Jos 2. luokan asiat eivät ole hallussa, ei oppilas pysty oppimaan kolmannen luokan asioita jne. Drägerin mukaan neljän ensimmäisen kouluvuoden oppisisällöt ovat pohja kaikelle myöhemmin tulevalle matematiikalle. Toisin sanoen, jos oppilaalla on puutteita ensimmäisten kouluvuosien taidoissa, ei myöhempiä matematiikan oppisisältöjä edes voi oppia!
Jos oppilaalla on siis seiskaluokalla ongelmia prosenttilaskuissa, voikin olla, että hän ei ole koskaan oppinut prosenttilaskua edeltävää taitoa, eli murtolukuja nelosluokalla. Ja luultavasti murtoluvut ovat jääneet oppimatta, koska hän ei ole ymmärtänyt kymmenjärjestelmän periaatetta kakkosluokalla. Tukiopetus pitäisikin siis aloittaa kakkosluokan asioista, koska ilman sitä pohjaa ei oppilas voi oikeasti omaksua seiskaluokan asiaa.
Lukimatin sivuille on koottu tutkimustietoa matematiikan oppimiseen liittyen ja siellä korostetaan, että kaikkein vaikeimpia dyskalkuliatapauksia lukuunottamatta kaikki oppilaat pystyvät kyllä omaksumaan ja oppimaan matematiikkaa, mutta osa oppilaista tarvitsee oppimiseensa enemmän aikaa.
Gearyn tutkimuksessa todettiin, että jo yhden vuoden aikana annettu lisäaika alkuopetuksessa tuottaa tulosta matematiikan oppimisvaikeuksien voittamisessa: Oppilaat, jotka olivat kouluun tullessa olleet selvästi jäljessä ikätovereitaan saavuttivat nämä vuoden aikana, kun heille oli annettu enemmän aikaa oppia ja harjoitella matematiikka. Tuetut oppilaat jatkoivat opiskelua vuoden jälkeen ikätasonsa mukaisessa ryhmässä.
Jos siis aikaa matematiikan perusteiden oppimiseen olisi alkuopetuksessa enemmän, se vahvistaisi oppilaiden matemaattista pohjaa, jolloin ylemmillä luokilla voitaisiin keskittyä uuteen, haastavampaan matemaattiseen sisältöön, kun oppilaan perustaidot olisivat kunnossa.
Tutkija Pekka Räsänen kertoo, että oppilaiden matematiikan taitojen ero lisääntyy vuosi vuodelta, koska ne joiden perusta on vahva, oppivat yhä enemmän kun taas ne, joiden perusta on heikko, oppivat yhä vähemmän. Räsäsen mukaan oppilaiden taitotasojen ero matematiikassa saattaa 11-vuotiaalla olla jopa 7 vuotta – eli yläkouluun siirtyessä heikoimmat oppilaat saattavat näin ollen olla edelleen 1–2-luokkalaisen tasolla matemaattisissa taidoissaan.
Mitä tehdä, kun oppilas on jo yläkoulussa tai toisella asteella ja haasteita tuntuu olevan?
Toivoa ei ole menetetty! Tarvitaan vain aikaa ja oikeaan asiaan suunnattua harjoitusta.
Jotta oppilaalle saadaan mahdollisimman paljon aikaa puuttuvien taitojen opiskeluun, pitäisi tuki aloittaa mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi MAOL2-oppimisalustalla voi heti lukuvuoden alkaessa teettää alkukartoituksen, joka heti opintojen alussa antaa opettajalle tietoa siitä, missä matematiikan osa-alueissa oppilaat tarvitsevat tukea oppimiseensa.
Tukiopetus tulisi aloittaa oppilaan vaikeuksien juurisyistä, eli joskus jopa niistä eka-tokaluokan matematiikan sisällöistä, jotta oppilas voi rakentaa matemaattista ymmärrystään pala palalta kohti oman ikäluokkansa matematiikan taitoja. MAOL2-alustan alkukartoitus ohjaa opettajaa ja oppilasta oikeiden harjoitusten pariin. MAOLin tukiopetusmateriaalissa harjoitellaan nuoren oppijan maailmaan sopivalla tavalla myös alkuopetuksen aikana opetettavia perustaitoja: lukukäsitettä, kymmenjärjestelmää ja peruslaskutoimituksia.
Kaikessa tukiopetuksessa olisi tärkeää varmistaa, että oppilas hallitsee matematiikan perustaidot, jotta hän voi alkaa rakentaa ymmärrystä oman ikätason taidoissa. Jos tuki aloitetaan vasta yläkoulussa tai toisella asteella, vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä rakentaa oppilaan matemaattista osaamista alkuopetuksen taidoista alkaen, mutta vain niin mahdollistetaan matematiikan monimutkaisempien taitojen ymmärtäminen. Hienoa on se, että vielä toisen asteen aikanakin on mahdollista saada oppilas mukaan matematiikan ihmeelliseen maailmaan!
Lue lisää MAOLin TOMA-tukiopetusmateriaalihankkeesta
Tilaa Dimension uutiskirje – saat sähköpostiisi aina kuunvaihteessa koosteen tuoreimmista artikkeleista
