Kirjallisuutta: Luvut eivät valehtele
Vaclav Smil: Luvut eivät valehtele. Terra Cognita 2023, 279 s.
Viitisenkymmentä vuotta sitten olin kovasti kateellinen ruotsalaisille, koska heille oli tarjolla runsaasti yleistajuisia matematiikkakirjoja pokkaripainoksina. Monta niistä on edelleen kirjahyllyssäni. Nyt tätä suomenkielisessä kirjallisuudessa ollutta aukkoa näyttää ansiokkaasti paikkaavan Terra Cognita. Yksin syksyllä 2023 on ilmestynyt useita sellaisia; pääasiassa amerikkalaisperäisiä käännöskirjoja, mutta kuitenkin.
Smil on Dimension lukijoille tuttu jo edellisestä kirjastaan Kasvu (Dimensio 20.9.2022). Uudessa kirjassaan hän noudattelee samantapaista rakenneperiaatetta, sillä kirjassa ei ole niinkään yhtenäistä juonta, vaan siihen on koottu ”71 asiaa, jotka maailmasta kannattaa tietää”, niin kuin sanotaan kirjan lisänimikkeessä. Kukin niistä on mahdollista lukea omana esseenään. Kirja on jaettu seitsemään lukuun: ihmiset, maat, keksinnöt, energia, kuljetukset, ruoka ja ympäristö.
Kirjan erityinen ansio on se, että luvut ovat ajantasaisia (2020) ja erityistä huomiota on kiinnitetty niiden oikeellisuuteen ja vertailtavuuteen. Tämä näkyy erityisesti rahassa ja yksikköjärjestelmässä. Kun sanotaan, että Ranskan bruttokansantuote vuonna 2010 oli 2,6 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, niin yleensä jätetään kertomatta, onko summa silloisissa vai nykyisissä tai nykyarvoon muunnetuissa dollareissa ja mitä vaihtokurssia on käytetty muunnettaessa. Vastaava epävarmuuden aiheuttaja ovat kymmenen potenssien nimitykset. Tässä näkyy englannin kielen ero, josta tekijä kirjoittaa ”eurooppalaiset – – poikkeavat tieteellisestä järjestelmästä eivätkä sano lukua 109 biljoonaksi, vaan heidän sanansa on” miljardi. Suomentajan avustuksella lukujen nimet ovat tekstissä nähdäkseni oikein suomalaisen käytännön ja kansainvälisen standardin mukaisesti.
Jos hyväksytäänkin kirjoittajan väite, että ”luvut eivät valehtele”, niin luvuilla kyllä valehdellaan. Esimerkiksi japanilaisten torimyyntitilastojen tonnikalan myyntimäärät ovat kaksi kertaa niin suuret kuin tonnikalanpyyntialusten lokikirjoista kootut luvut. Vastaava ilmiö näkyy Yhdysvalloissa, missä yli puolet ravintoloissa ja sushibaareissa tarjoillusta ”tonnikalasta” on jotain muuta lajia. (Luvun Ruoka essee Tonnikala matkalla sukupuuttoon).
Luvussa Ihmiset tekijä pohdiskelee elämänlaadun parasta tunnuslukua. Keskimääräistä vaurautta kuvaa BKT (GDP tai GNI per capita). Uudempi tunnusluku inhimillisen kehityksen indeksi on HDI, jota laskettaessa otetaan huomioon muun muassa keskimääräinen elinikä ja koulutustaso. Jos hyvinvoinnin tunnusluvuksi haluttaisiin ottaa vain yksi luku, niin tekijän mielestä se voisi olla imeväiskuolleisuus, ensimmäisenä ikävuotena kuolleiden lasten osuus tuhannesta elävänä syntyneestä lapsesta. Suomessa se on noin kaksi, kun taas Afganistanissa se on yli sata. (Luvun ihmiset essee Elämänlaadun paras merkki). Näillä listoilla Suomi on kärkipäässä lähes 200 maan joukossa. Ihan kärkeen Suomi sijoittuu maiden onnellisuuslistalla, josta siitäkin on artikkeli samassa luvussa.
Kirjan luettuaan joutuu pohtimaan, miksi tällainen kokoelma on koottu. Yksittäiset tiedonpalaset kuuluvat sarjaan hauska on tietää, vaikka monet aiheista ovatkin tärkeitä ihmiskunnalle ja luonnolle. Kaupallinen intressi on tietysti ilmeinen, mutta esipuheessa kirjoittaja viittaa siihen, että kirja olisi omalla tavallaan vastapainoa sähköisissä verkoissa liikkuvan tiedon virheellisyyteen ja epävarmuuteen. Ja tietysti on myös kirjoittajan oma sisäinen motiivi: tiedon kerääminen on tosi hauskaa. Myös tiedon määrää muinaisista sumerilaista tämän vuosikymmen puoliväliin hän pohdiskelee (Luvun Koneet, mallit, laitteet, keksinnöt artikkeli Aineiston nousu: liian paljon liian nopeasti).
Kirja on myös todiste siitä, että tarkkaa ja oikeaa tietoa on saatavissa, jos sitä vain vaivautuu hakemaan ja tietää, mistä hakea. Lähteistä kirjoittaja kertoo alaviitteissä ja niiden lähes puolen sadan julkaisun listassa, joita kirjoittaja tarjoaa lisälukemiseksi. Asioiden etsimistä helpottaa 16 sivun ja noin 600 hakusanan asialista.
Miksi sitten lukea tämä kirja? Kirjoittaja tarjoaa motiiviksi sitä, että ”kirja auttaa ymmärtämään maailman todellisen tilan”. Kirjan nimen asettamaan haasteeseen en vastausta löytänyt eikä kirjoittaja näytä siitä kantavan huoltakaan. Ymmärtäminen jää lukijan vastuulle. Ovathan valitut 71 asiaa kuitenkin hyviä opasteita sille tielle.
Jos rakastat tietämistä ja tarkkoja yksityiskohtia, niin tässä on kirja sinun makuusi. Saattaapa sieltä löytää yksityiskohtia, joilla elävöittää kouluopetustaan monessakin oppiaineessa Vaikka kirja ei sisältänytkään niin paljon matematiikkaa kuin nimen perusteella odotin, niin tutustumisen arvoinen se silti on.