Kansainväliset matematiikkaolympialaiset IMO 2019

Tämän vuoden Kansainväliset matematiikkaolympialaiset, eli IMO (International Mathematical Olympiad) järjestettiin Bathissa, Englannissa. IMO oli järjestyksessä jo 60. ja IMO onkin vanhin ja suurin lukioikäisten tiedeolympialaiskilpailu. Tänä vuonna IMOssa oli 621 osallistujaa 112 maasta, joiden väkiluku on yhteensä yli 90 

Suomen kuusihenkinen joukkue valittiin toukokuussa Päivölän opistolla Valkeakoskella pidetyllä valintaleirillä. Tärkeimpiä valintakriteerejä olivat aikaisempi kilpailumenestys, leirillä pidetyissä valintakokeissa pärjääminen ja valmennukseen osallistumisen aktiivisuus. Valmennus koostuu Päivölässä kuudesti vuodessa pidettävistä valmennusviikonlopuista ja kirjevalmennustehtävistä ja tärkeimpiä edellisen IMOn jälkeen pidettyjä kilpailuja olivat Baltian Tie, MAOLin lukion matematiikan loppukilpailu ja Pohjoismainen matematiikkakilpailu. Tänä vuonna joukkueeseen valittiin Juho Arala (kuvassa toinen oikealta), Hermanni Huhtamäki (kuvassa kolmas vasemmalta), Akseli Jussinmäki (kuvassa kolmas oikealta), Olli Järviniemi (kuvassa neljäs vasemmalta), Nerissa Shakespeare (kuvassa toinen vasemmalta), ja Roope Salmi (kuvassa neljäs oikealta).

Valintaleirin jälkeen IMO-joukkue harjoitteli Turussa kesäkuun alussa pidetyllä leirillä ja Tanskassa välittömästi ennen IMOa Pohjoismaiden yhteisellä harjoitusleirillä. Tänä vuonna joukkue harjoitteli myös tekemällä viikoittain harjoituskokeita, joihin tehtävät saatiin valmentajalta ja jotka joukkuelaiset arvostelivat itse. Olli meni vieläpä Tanskaan viikkoa ennen varsinaista harjoitusleiriä, ja ratkoi vanhoja IMO-tehtäviä yhdessä eräiden muiden pohjoismaalaisten kanssa.

Saavuimme Englantiin sunnuntaina 14.7. myöhään illalla. Kolmen tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Bathiin ja pääsimme nukkumaan noin kahdelta. Onneksi seuraavana päivänä ohjelmana oli vain avajaisseremonia. Majoittuminen tapahtui yliopiston opiskelija-asunnoissa. Huoneet olivat yhden hengen huoneita, kuten jo viime IMOssa mainostettiin. Huono puoli oli se, että äänieristys oli olematon ja osalla oli ikkuna käytävälle, jolloin jonkun kulkiessa käytävällä keskellä yötä tuli sekä ääni-, että valohaittaa.

Kilpailupäivät olivat tiistai ja keskiviikko. Molempina päivinä oli neljä ja puoli tuntia aikaa ratkaista kolme tehtävää. Sallittuja työskentelyvälineitä olivat vain kirjoitusvälineet, harppi ja astemerkitön viivain. Rankan kilpailusuorituksen jälkeen kilpailupäivinä harrastettiin esimerkiksi liikuntaa, kuten frisbeen heittelyä ja sulkapallon ja pingiksen peluuta. Yhtenä iltana oli karaoken tyyppinen tilaisuus, jossa sai laulaa taustamusiikin mukana. Osa Suomenkin joukkueesta luotti laulutaitoihinsa sen verran, että uskaltautui esittämään Sandstormin.

Pääekskursiomme kohteita olivat Stonehenge ja Salisburyn katedraali, joka oli joukkueen mielestä hieno, vaikka näimmekin kirkkoja viime vuonna Pietarissa järjestetyssä Baltian Tiessä lähes kyllästymiseen asti. Toisella isommalla ekskursiolla olisi päässyt Oxfordiin, mutta sinne oli yllättäen melko paljon halukkaita lähtijöitä, emmekä me päässeet mukaan. Kävimme kuitenkin tutustumassa Bathin kylpylöiden museoon. Kylpylä oli rakennettu jo roomalaisajalla Bathin kuumien lähteiden yhteyteen, mutta ikävä kyllä siellä ei saanut kylpeä, koska roomalaiset käyttivät lyijyä kylpylän valmistamisessa. Osa joukkueesta oli myös mukana Ghost Walkilla, joka oli opastettu kierros Bathin keskustassa teemana Bathin historian omituisuudet. Erittäin mukaansatempaava opas kertoi paljon hauskoja tarinoita. Kuulemma suuret, puoliympyrän ja ympyrän muotoiset rakennukset edustivat kuuta ja aurinkoa, jotka vapaamuurareihin kuulunut arkkitehti John Wood suunnitteli kosmisen energian keräämiseksi.

IMOssa mitalit jaetaan siten, että kullan, hopean ja pronssin suhteet ovat 1:2:3 ja noin puolet osallistujista saa jonkin mitalin. Lopuista ne, jotka saavat täydet pisteet vähintään yhdestä tehtävästä, saavat kunniamaininnan. Tänä vuonna Olli sai hopeaa, Roope sai pronssia, ja Juho ja Akseli saivat kunniamaininnan. Olli jäi kahden pisteen päähän kullasta, mutta hänen prosentuaalinen sijoituksensa suhteessa kaikkiin osallistujiin oli Suomen IMO-historian paras. Palkintojenjakoseremonia oli juhlava, kuten aina, mutta tällä kerralla sitä seuranneessa jäähyväisjuhlassa oli pieniä puutteita, kuten se, että ruoka loppui kesken. Ruokaa sai erilaisia vaihtoehtoja tarjonneista kojuista ja esimerkiksi Olli, joka jonotti ensin suosituimpaa ruokaa, sai vain yhden annoksen (fiksuimmat ehtivät kyllä saada kolme annosta). Myös kilpailijoille sallitut alkoholittomat juomat loppuivat ensimmäisen puolen tunnin jälkeen.

Puolet joukkueestamme olivat lukion viimeisellä luokalla ja siirtyivät nyt syksyllä yliopistoihin. Nerissa meni Aalto-yliopistoon ja Akseli ja Olli Helsingin yliopistoon. Kaikki kolme liittivät hakemukseensa todistuksen MAOLin kilpailussa pärjäämisestä ja pääsivät sisään suoraan tämän todistuksen perusteella (vaatimuksena oli myös ylioppilastutkinnon suorittaminen). Loput joukkueesta jatkavat syksyllä valmennuksessa. Seuraavia haasteita ovat marraskuussa Vilnassa järjestettävä Baltian tie ja ensi helmikuussa oleva MAOLin loppukilpailu, johon pitää ensin selvittää tie pärjäämällä lokakuussa pidettävässä, kaikille avoimessa alkukilpailussa.

Kirjoittaja