Innostu ja innosta
Olen Tuomo Riekkinen ja aloitan tämän vuoden alusta Dimensiolehden päätoimittajana. Olen koulutukseltani FM ja toimin matemaattisten aineiden opettajana Pyhäselän koulussa Joensuussa. Olen aina innostunut uusista asioista, mutta omaan innostumiseen tarvitaan usein myös toinen henkilö eli innostaja. Kun olin lukiossa vuonna 1986, niin puhuttiin, että on sellainen laite kuin tietokone ja sitä pääsee ihmettelemään Basic-ohjelmointikurssilla. Sitähän piti mennä katsomaan ja innostuin. Sellainen laite piti sen jälkeen saada myös itselle. Kun lukion jälkeen menin opiskelemaan Joensuun yliopistoon fysiikkaa ja matematiikkaa, niin sain puhuttua isäni ympäri, että PC-tietokone on välttämätön väline opiskelussa ja tietokonehan sitten hankittiin. Siinä mukana oli jopa kovalevy, jota monet pitivät silloin turhana lisävarusteena. DOS-komennot tuntuivat jotenkin loogisilta Basic-ohjelmoinnin jälkeen, mutta pian tietokoneessa pyörikin käyttöjärjestelmänä Windows 3.0, jossa tietokonetta ohjailtiin hiirellä, eikä pelkästään DOS-komennoilla näppäimistöltä. Tällöin kovalevy olikin jo tarpeellinen. Kirjoitin omalla tietokoneella graduni vuonna 1992, mutta taisi siellä muutama tietokonepelinkin pyöriä.
Ohjelmointi on aina innostanut minua, vaikka opiskelin tutkinnossani lähinnä fysiikkaa, matematiikkaa ja kasvatustiedettä, joten yliopisto aikana tietotekniikasta tuli suoritettua vain approbatur-opinnot, jonka olen myöhemmin tosin täydentänyt cum laude -opinnoiksi. Yliopistossa ohjelmointi oli Pascal-ohjelmointia. Tietotekniikan peruskurssit sain helposti suoritettua, mutta mukana oli myös itsenäinen työkurssi, jossa tehtävänä oli isompi ohjelmointiprojekti.
Työkurssilla piti ohjelmoida oma tekstin tavutus- ja rivitysohjelma. Idea rivitykseen piti keksiä. Se projekti osoittautui aluksi hankalaksi ja työlääksi ja niinpä työn palautus myöhästyi parilla vuodella. Pelkkä innostuminen ei vielä riitä, vaan innostumisen lisäksi tarvitaan säännöllistä työn tekemistä riittävän kauan, jotta syntyy valmista. Sen lisäksi tarvittiin pari kirjaa, jotta puuttuvat tiedot saatiin paikattua.
Se miksi ohjelmoinnin työkurssi on jäänyt minulle mieleen, on että oppimisprosessi on ollut luova ongelmanratkaisuprosessi. Rivitysongelman ratkaisemiseksi ei ollut olemassa yhtä ainutta ratkaisua eli vastaus oli avoin. Pääasia oli kuitenkin se, että ongelma saatiin ohjelmoimalla ratkaistua. Vaikka tuohon projektiin meni paljon aikaa, niin se kuitenkin opetti itsenäistä tiedon etsintää, sinnikkyyttä, luovuutta, loogista päättelykykyä ja tiedon soveltamista. Tärkeitä taitoja myös nykypäivän koulussa ja työelämässä.
Kun yliopistosta valmistumisen jälkeen pääsin opettajaksi, niin kouluissa alettiin hankkia tietokoneita enemmänkin ja niiden taitojen opettajaksi tarvittiin pätevä opettaja. Niinpä minusta tuli myös tietotekniikan opettaja ja innostujasta tulikin tietotekniikan innostaja. Heti kun aloin opettamaan valinnaista tietotekniikkaa, niin minulle tuli selväksi, että oppimateriaalia on itse tuotettava, jos meinaa opettaa uusinta uutta. Tärkeintä oli saada mielekkäitä harjoituksia oppitunnille ja niitähän alkoi syntyä. Ohjelmointia opetin ensimmäistä kertaa lukiossa vuonna 1995, jolloin ohjelmointikielenä oli TurboPascal, jossa mukana olivat myös grafiikkakomennot. Samalla alkoi syntyä taidetta ohjelmoimalla. Silloin alkanutta ideaa olen kehitellyt eri ohjelmointikielillä eteenpäin aina tähän päivään asti ja uusinta tekemääni materiaalia voi käydä ihmettelemässä MAOLin sivulla. Opetustyössä TurboPascal pian muuttui Delphiksi, joten tekemäni ohjelmointimateriaali meni pian uusiksi. Koska työurani alussa vaihdoin välillä myös koulua, niin ohjelmointiympäristö on vaihtunut myös C-kieleksi, Javaksi, PHP:ksi, JavaScriptiksi, Prosessing-ohjelmoinniksi ja P5JS-kieleksi. Siinä on samalla huomannut sen, että ei ole väliä mikä on ohjelmointikieli, vaan tärkeämpää on se, mistä on innostunut. Jos ensin itse innostuu jostain, voi sitten innostaa muita ja se innostus yleensä tarttuu myös oppilaisiin.
Opettamisen ja oppimateriaalin tekemisen lisäksi olen innostunut myös MAOL-toiminnasta. Aluksi paikalliskerhotasolla, mutta nyt kahden viimeisen vuoden aikana myös valtakunnallisesti. MAOLin yksi tehtävä on mielestäni innostaa opettajia ajankohtaisista asioista. Vuosi 2022 on kerhojen vuosi. Se pyritään huomioimaan myös täällä Dimension sivulla. Vaikka Covid-19-pandemia on vähentänyt paikalliskerhojen aktiivisuutta, niin tarkoitus olisi saada Dimensioon juttusarja, jossa esitellään paikalliskerhoja ja niiden toimintaa. Kerro mistä teidän kerhonne on innostunut, niin innostatte samalla muita kerhoja toiminaan!
Myös kouluissa uskalletaan taas järjestää oppiaineita ylittäviä teemapäiviä ja projekteja. Toinen toive olisi myös tehdä näkyväksi juttujen muodossa koulujen teemapäivät ja projektit, varsinkin sellaiset, joissa on mukana teknologiaa tai STEAM-opetusta. Haluaisin kuulla, mistä sinä ja teidän koulunne on innostunut. Dokumentoi oman koulusi projektipäivä ja ehdota juttua oman koulusi projektista tai teemapäivästä minulle. Myös teknologiapainotteiset valinnaisaineet olisi hyvä tuoda näkyväksi. Jos olet tutkija tai opettaja, joka kehittää oppimateriaalia, arviointia ja uusia työtapoja paikallisesti, niin kerro minulle mistä sinä olet innostunut. Innostu, niin samalla innostat muita. Ehdota rohkeasti omaan aikatauluusi sopivaa juttuideaa. Tarvittaessa autan jutun kirjoittamisessa.
Dimension valmiit jutut ja juttuideat voi lähettää sähköpostiin: tuomo.riekkinen(at)maol.fi
