Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaiset (EGMO) 2022
Suomi osallistui viime vuonna Unkarin järjestämiin yhdensiintoista Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaisiin (EGMO).
Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaiset ovat keväisin järjestettävä kansainvälinen matematiikkakilpailu, johon jokainen maa lähettää 4 kilpailijaa. Nimestä huolimatta joukkueita on ympäri maailmaa mm. USA:sta ja Intiasta. Tänä vuonna osallistuvia joukkueita oli 57, joista 31 tuli Euroopasta. Kisaajia oli yhteensä 222. Kilpailu on Kansainvälisten matematiikkaolympialaisten (IMO) tapaan kaksipäiväinen, ja molempina päivinä kilpailijat pyrkivät ratkomaan kolme tehtävää, joiden aihealueita ovat geometria, algebra, kombinatoriikka ja lukuteoria.
Tämän vuoden EGMO-kilpailun järjesti Unkari, ja kilpailu pidettiin Egerin kaupungissa. Suomen kilpailijat olivat Aino Aulanko, Siiri Roschier, Anni Tapionlinna ja Minea Tiitinen. Joukkueenjohtajana toimi Neea Palojärvi ja varajohtajana Veera Nurmela.
Contestant FIN2: Siiri Roschier
Kumpikin kilpailupäivä kesti 4,5 tuntia. Itse en ollut osallistunut mihinkään EGMO:n kokoiseen kilpailuun aiemmin, joten säännöt ja käytännöt olivat uutta. Vastauspapereihin sai kirjoittaa vain toiselle puolelle, ja kaikki piti kirjoittaa kuulakärkikynällä. Kaikki kilpailijat istuivat valtavassa salissa, jossa oli täysin hiljaista tehtäväpaperien kahinaa lukuunottamatta. Jokaiselle kilpailijalle jaettiin kortit, joilla pyydettiin esimerkiksi vettä tai pääsyä vessaan.
Tehtävät olivat mielenkiintoisia, ja minulla oli todella hauskaa tehtäviä ratkoessa (tai ainakin sitä yrittäessä). Ensimmäisen päivän tehtävät olivat geometriaa, lukuteoreettinen funktionaaliyhtälö ja lukuteoriaa. Toisen päivän tehtävät olivat algebraa, kombinatoriikkaa ja geometriaa. Molempien päivien kolme tehtävää vaikeutuvat loppua kohden niin, että ensimmäinen ja neljäs tehtävä ovat helpoimpia ja kolmas ja kuudes vaikeimpia. Ensimmäisenä päivänä keskityin lähinnä ensimmäiseen tehtävään, joka oli geometriaa. Toisena päivänä käytin suurimman osan ajastani viidenteen tehtävään, joka oli kombinatoriikkaa. Keskittyminen geometriaan oli hyvä valinta, mutta toisena päivänä lähes kaiken ajan käyttäminen viidenteen tehtävään ei ollut ehkä paras vaihtoehto. Tehtävä oli mielestäni kyllä mielenkiintoinen ja minulla oli hauskaa sitä ratkoessa, mutta neljännestä tehtävästä olisin saanut todennäköisesti helpommin pisteitä. Tämäkin on kuitenkin asia, jossa uskon että kokemuksen puute näin isoista kisoista vaikutti, ja todennäköisesti näillä opeilla osaan tulevaisuudessa valita ajankäyttöni paremmin.
Kilpailut päättyivät päättäjäisseremoniaan, jossa jaettiin mitalit. EGMO:ssa jaetaan mitalit samoin kuin monissa muissakin matematiikkakilpailuissa, eli noin puolet osallistujista saavat mitalin, ja tässä joukossa mitalit jaetaan suhteessa 1 : 2 : 3 kulta-, hopea- ja pronssimitalien kesken. Tämän lisäksi kunniamaininnan saavat kaikki, jotka eivät saa mitalia, mutta ovat onnistuneet ratkomaan ainakin yhden tehtävän täysin pistein. Päättäjäisseremonian jälkeen oli joukkueiden päättäjäisillallinen, jonka jälkeen päästiin vielä tanssimaan perinteisiä unkarilaisia kansantansseja ja viettämään aikaa uusien kisaviikon aikana tavattujen ystävien kanssa.
Ensimmäisen päivän tehtävät:
https://www.egmo.org/egmos/egmo11/paper-day1-Finnish.pdf
Toisen päivän tehtävät:
https://www.egmo.org/egmos/egmo11/paper-day2-Finnish.pdf
Contestant FIN4: Minea Tiitinen
Unkariin lähteminen jännitti monella tavalla, sillä EGMO oli ensimmäinen kilpailumatkani ja koronan takia muukin matkailu oli ollut pitkään tauolla. Huoleni hälvenivät kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä, kun tapasin Suomen joukkueen muut jäsenet ja sain nähdä, kuinka hyvää huolta kilpailun järjestäjät meistä pitivät. Neljän tähden hotelli oli varattu kokonaan osallistujia varten ja ruoka oli todella hyvää, tarjolla oli esimerkiksi kolmea päivittäin vaihtuvaa kakkua. Oma oppaamme osasi jopa puhua hieman suomea! Koin pieniä kulttuurishokkeja läpi viikon, esimerkiksi kuinka nopeusrajoitusten ylittäminen tuntui olevan enemmän poikkeus kuin sääntö, mutta lopulta Unkarissa tuntui olevan enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia Suomeen.
Egerin keskusta oli mielestäni hurmaava yhdistelmä vanhaa ja uutta arkkitehtuuria ja kaupungin pienestä koosta huolimatta kävelymatkan päässä sijaitsi useita nähtävyyksiä, kuten keskiajalla rakennettu linna. Kävimme myös retkillä Unkarin pääkaupungissa, Budapestissa, sekä kauniissa Szalajka-laaksossa, jonne matkustimme pienellä vuoristojunalla. Viikon aikana ehdimme tutustua unkarilaiseen kulttuuriin retkien lisäksi esimerkiksi musiikin, käsitöiden ja kansantanssien kautta. Yllätykseksemme huomasimme, että letkajenkka ei olekaan vain suomalainen villitys, vaan monissa muissakin maissa samoja askelia tanssitaan eri musiikkeihin.
Vaikka en tuntenut Suomen muita kilpailijoita ennen kilpailuun lähtöä, joukkuehenkemme muodostui jo ensimmäisinä päivinä. Vapaa-ajalla ehdimme myös tutustua muiden maiden kilpailijoihin, joiden kanssa parhaat muistoni matkalta syntyivätkin. Viimeisen illan päätöstilaisuuden ja -juhlien jälkeen tunnelma oli haikea, kun vietimme viimeisiä hetkiä yhdessä ennen joukkueiden suuntaamista jälleen eri puolille maailmaa. Viikkoon mahtui myös huonompia hetkiä, esimerkiksi kun ensimmäistä kisapäivää edeltävänä iltapäivänä tajusimme, ettei meillä ollut läpinäkyviä muovipusseja, joissa kaikki tavarat oli kuljetettava saliin. Onneksi selvisimme kaikesta niin, että nyt matkan jälkeen voimme jokainen varmasti muistella ikimuistoista viikkoamme hymyssä suin.
Neljän tieteen kilpailuja, jotka toimivat alkukarsintana kohti tiedeolympialaisia, koordinoi MAOL ry Opetushallituksen rahoituksella. Kansallisen kilpailun 2022 loppukilpailujen 20.-21.1.2023 tulokset MAOLin sivuilla.
Lue lisää Neljän tieteen kisoista ja tiedeolympialaisista Dimension aiemmista artikkeleista
MAOLin tuore video kilpailutoiminnasta: Tiedeolympialaiset – mitä on matematiikan, fysiikan, kemian ja tietotekniikan olympiatoiminta?
