Dekkari, jossa on oikeaa matematiikkaa
Matematiikka ei ole kovin suosittu aihe kaunokirjallisuudessa. On joitakin elämäkerrankaltaisia kirjoja. Gauss on pääosassa saksalaisen Daniel Kehlmannin mainiossa Maailman mittaajissa (Perhemediat 2007), ja Jukka M. Heikkilän kirjoissa Tyranni (WSOY 1997) ja Arkhimedes syrakusalainen (Karisto 2003) seikkailee itse Arkhimedes. Iida Rauman romaani Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015) puhuu matematiikastakin, ehkä liiankin monen muun tärkeän teeman ohessa. Arne Nevanlinnan Varman (WSOY 2012) päähenkilö on vakuutusmatemaatikko.
Keigo Higashinon Uskollinen naapuri (Punainen silakka 2020) on rikosromaani. Kirja ilmestyi Japanissa jo 2005. Nimi sen paremmin kuin kirjan ulkoasukaan ei paljasta, että Higashinon teos on (ainakin tämän lukijan mielestä) yksi kaikkein hienoimmin matematiikkaa kuvaava kaunokirjallinen tuote. Matematiikan tuo kirjaan sen nimihenkilö, uskollinen naapuri Tetsuya Ishigami. Ishigami opettaa lukiossa, selittää kyseleville oppilaille, miksi näiden ehkä tulisi tietää jotain differentiaali- ja integraalilaskennasta ja pitää koulun vaatimuksesta ylen helppoja päättökokeita, nekin liian vaikeita laiskoille oppilaille.
Ishigami on joutunut luopumaan lupaavasta akateemisesta urastaan taloudellisista syistä, mutta hän kuljettaa mukanaan ongelmaa, jonka ratkaiseminen saattaa viedä hänen elinikänsä, Ishigami ei tavoittele mainetta, matematiikan kauneus sinänsä riittää hänelle.
Ishigamin opiskelutoveri ja ystävä on Manabu Yukawa, yliopiston fysiikan apulaisprofessori, Ishigamin tavoin huippuälykäs, mutta ystäväänsä hiukan käytännöllisemmin suuntautunut. Kun miehet tapaavat vuosien jälkeen, Yukawa tuo Ishigamille jonkinlaiseksi testiksi yliopiston matematiikan laitokselta Riemannin hypoteesin todistusyrityksen, josta Ishigami löytääkin virheen. Itse rikoksen ratkaisu kytketään N = NP -ongelmaan ja monista muistakin kohdista paljastuu, että matematiikan maailma ei ole kirjoittajalle vieras. Juonipaljastukset kuitenkin jääkööt.
Uskollisen naapurin teksti ja tapahtumat etenevät levollisesti. Henkilögalleria on suppea ja kerronta hienostunutta. Tunnelman syntymiseen vaikuttaa Raisa Porrasmaan suoraan japanista tekemä suomennos. Matemaattiset ilmaukset on varsin asiantuntevasti tarkastanut Timo Porrasmaa. Parissa kohtaa matemaatikko ehkä asettelisi sanat hiukan toisin. Neliväriongelmaa esiteltäessä ei varmaan sanottaisi, että ”kaikki kartat voidaan jakaa neljällä värillä värittämällä”, vaan ”kaikki kartat voidaan värittää neljällä värillä” ja saatettaisiin lisätä ehto naapurimaiden erivärisyydestä. Ishigamin koetehtävistä puhuttaessa toistuu ainakin kolme kertaa geometrian ja funktioanalyysin vastakkainasettelu. Vastakkain asetetaan kaiketi geometria ja analyysi.
En ole rikoskirjallisuuden suurkuluttaja, muttei laji minulle ihan tuntematonkaan ole. Uskollista naapuria voin suositella niin dekkarina kuin matematiikan maailman avaajanakin
Aloituskuva: https://punainensilakka.fi/media/
