Arki alkaa – hallitsenko aikaa?
Olen taipuvainen pitämään erilaisten tehtävien suunnittelua ja aikatauluttamista erityisosaamisalueinani. Näille taidoille tulee taas käyttöä, kun pitkät viipyilevät Netflixin täyteiset lomapäivät ovat takana ja arki alkaa. Tiedän, että osaan organisoida elämäni niin, että työni tulee tehdyksi. Sen sijaan en tiedä sitä, paljonko aikaa minulta tähän kuluu.
Olen yrittänyt seurata työtuntieni määrää kahdellakin eri tavalla. Koulussani järjestettiin joitain vuosia sitten työajan seurannan jakso, jonka aikana merkitsin iltaisin lomakkeeseen, mitä kaikkea päivän aikana olin puuhaillut. Yhteenvetona voin todeta, että seurantajakson aikainen tuntipalkkani jäi melko vaatimattomaksi. Tästä aiheutunutta pahaa mieltä torjuin kehittämällä toisen systeemin: päätin viikoittain ennakkoon, kuinka monta tuntia tulen työskentelemään ja sitten jännityksellä seurasin, riittääkö budjetoitu aika ja mitä sellaista jää tekemättä, mihin olin ajatellut ajan riittävän.
Kumpikaan työaikani seuraamisen kokeiluista ei ollut riittävän pitkä kokonaiskuvan saamiseksi. Olenkin nyt vakavasti harkinnut OAJ:n haasteeseen tarttumista ja Vipu-seurantatyökalun käyttöön ottamista koko alkavaksi lukuvuodeksi. Oma kokemus on tietenkin vain oma kokemus, mutta kokeiluvuoden jälkeen olisin nykyistä varmemmalla pohjalla vuosityöajasta keskusteltaessa.
Ajanhallinnan kysymykset eivät liity ainoastaan palkkaukseen vaan myös mitä suurimmassa määrin työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Jokaisella pitää olla vuorokaudessa aikaa myös lepoon ja virkistykseen. Näin on myös MAOL-aktiiveilla.
OAJ on nimennyt lukuvuoden 2019 – 2020 työhyvinvoinnin lukuvuodeksi, jonka aikana nostetaan esiin työn rajaamisen ja työssäjaksamisen kysymyksiä. Kuluneen puolen vuoden aikana olen ihaillen ja ihmetellen seurannut sitä työmäärää, joka MAOL:n nimissä virkatyön ohella tehdään. Puheenjohtajana haluan lämpimästi kiittää kaikkia teitä, jotka olette valmiit antamaan panoksenne yhteiseksi hyväksi. Mutta pyydän ja vaadin: älkää tehkö sitäkään tunteja laskematta. Työajan rajaaminen ja omasta jaksamisesta huolehtiminen koskevat myös sitä työtä, jota ainejärjestön hyväksi tehdään.
Henkilökohtaisesti jään kuitenkin vielä hetkeksi miettimään työajan seuraamista. Akateemisesta mielenkiinnosta haluaisin todella kerätä dataa työtunneistani ja piirrellä pylväitä lukuvuoden päätteeksi. Mutta toisaalta. Mitä jos kuitenkin taas vain heittäytyisi. Eläisi hetkessä ja tilanteen mukaan. Saisi pedagogisia kuningasideoita keskellä yötä ja saunassa. Sekoittaisi työ- ja vapaa-ajan täysin. Vaikka olen hyvä laatimaan suunnitelmia ja tekemään aikatauluja, flow-tilan saavutan työssäni vain silloin kun päästän niistä irti.
Toivotan kaikille iloa ja innostusta alkavaan lukuvuoteen!
