Dimension päätoimittaja, MAOL ry:n III varapuheenjohtaja
OAJ:n puheenjohtajaehdokkaiden haastattelu
Puheenvuoro
Tämän kevään kuuma puheenaihe on, kenestä tulee OAJ:n uusi puheenjohtaja. Määräaikaan mennessä ilmoittautui kuusi ehdokasta. OAJ:n uuden puheenjohtajan valitsee OAJ:n valtuusto toukokuussa. Dimensiolehti haluaa pistää oman lusikkansa soppaan ja niinpä esitimme ehdokkaille kymmenen tiukkaa kysymystä. Vastauksissa on selkeitä eroja. Kuka on sinun suosikkisi?
Kerro kuka olet ja mitä teet työksesi, mitä muita kiinnostuksen kohteita sinulla on?
Matti
Olen Matti Helimo, 45-vuotias 15-vuotiaan tytön ja 17-vuotiaan pojan isä ja vaimoni aviomies. Olen kerännyt kotisivuilleni www.helimo.fi/oaj tietoa itsestäni ja ominaisuuksistani. Työskentelen sivistyspalveluista vastaavana apulaispormestarina Tampereella. Johdan kaupungin suurinta palvelualuetta, jossa on 5000 työntekijää ja puolen miljardin budjetti. Olen ollut mukana OAJ:n toiminnassa, kaikilla sen tasoilla, läpi työurani yhteysopettajasta OAJ:n valtuuston puheenjohtajistoon. Koulutusalan lisäksi muita rakkaita kiinnostuksen kohteita minulle ovat liikunta ja kulttuuri. Johdollani Manse oli päättyneen kauden päätteeksi Suomen menestynein pesäpalloseura. Toisaalta olen julkaissut kolme pitkäsoittoa omaa suomenkielistä musiikkiani.
Antti
Olen Antti Korhonen. Asun Vantaalla Kartanonkoskella, naimisissa, kahden aikuisen lapsen isä. Omnian yhteisten aineiden opettaja. Harrastan urheilua, voimailua ja pyöräilyä, nuorempana myös kilpaurheilua, Amerikkalainen jalkapallo, kiekonheitto, nyrkkeily. Olen kirjoittanut kolme kovaksikeitettyä dekkaria ja toiminut myös elokuvakäsikirjoittajan, yrittäjänä ja freelancerina.
Katarina
Olen Katarina Murto ja toimin Akavassa työmarkkinajohtajana. Vastuualueeni ovat työmarkkinapolitiikka, työelämän kehittäminen, työlainsäädäntö sekä sosiaaliturva ml. eläkepolitiikka. Olen toiminut työmarkkina- ja edunvalvontatehtävissä kolmessa palkansaajakeskusjärjestössä ja ammattiliitossa yhteensä 15 vuotta ja johtajana ja esihenkilönä useita vuosia. Olen koulutukseltani juristi, varatuomari ja tanssinopettaja. Olen työmarkkina- ja edunvalvontajohtamisen ammattilainen ja palkansaajien edunvalvoja. Työni puolesta minulla on monipuolista osaamista ja kiinnostusta myös laajemmin talouteen, työllisyyteen, koulutukseen, osaamiseen, työmarkkinajärjestelmän- ja työelämän muutoksiin, sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmään sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Työni puolesta minulla on ollut useita luottamustehtäviä. Tällä hetkellä olen Naisjärjestöjen Keskusliiton hallituksessa. Työni ulkopuolella urheilu ja lukeminen ovat minulle tärkeitä latautumisen hetkiä.
Kari
Olen Kari Nieminen, 50-vuotias pääluottamusmies Seinäjoelta. Valmistuin filosofian maisteriksi ja matemaattisten aineiden opettajaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1996. Opettajien edunvalvonta on kiinnostanut minua parinkymmenen vuoden ajan – se on työ ja harrastus. Harrastan liikuntaa monipuolisesti (pyöräily, hiihto, kuntosali, golf). Myös kulttuuri monessa muodossa kiinnostaa minua. Olen toiminut opettajien ja monien muiden JUKO:n jäsenten luottamusmiehenä Seinäjoen kaupungissa vuodesta 2005 lähtien, jolloin minut valittiin pääluottamusmieheksi. Viimeiset kymmenen vuotta olen toiminut tehtävässä päätoimisesti.
Leena
Olen Leena Pöntynen, 44-vuotias opetusalan johtamisen ja vaikuttamisen pitkän linjan ammattilainen. Toimin Teknologiateollisuus ry:ssä osaamispolitiikasta vastaavana johtajana, eli vastaan suomalaisen teknologiateollisuuden koulutuspoliittisesta vaikuttamisesta. Tiimini työhön kuuluu koulutuspolitiikan lisäksi innovaatiopolitiikka, työhön johtava maahanmuutto sekä alan vetovoima. Olen MAOLin ja KEAn jäsen. Vapaa-aikani kuluu omien ja perheen liikunta- ja musiikkiharrastusten parissa sekä koiran kanssa.
Tuomo
Olen Tuomo Suihkonen ja koulutukseltani luokanopettaja KM. Nykyisin toimin JUKOn kokoaikaisena pääluottamusmiehenä Keravalla. Neuvottelen edustettavieni virka- ja työehtosopimuksiin liittyvistä työaikaan, palkkaukseen ja muihin sopimusasioihin liittyvistä asioista yhdessä ja yhteistyössä työnantajani Keravan kaupungin kanssa. Vapaa-ajalla harrastan painonnostoa ja lenkkeilen koirieni kanssa. Pidän myös laulamisesta, josta minulla on kokemusta kuorolaulusta opiskeluaikana ja karaokesta. Olen harrastanut nuorena vuoden klassista yksinlaulua Helsingin Aikuisopistossa ja laulanut kaverieni häissä.
Onko sinulla kokemuksia opettajan työstä? Millaista?
Matti
Olen työskennellyt 15 vuotta (2002-17) luokanopettajana Kirkkoharjun koulussa Kangasalla. Lisäksi olen koulullani opettanut musiikkia, liikuntaa sekä tietotekniikkaa.
Antti
15 vuoden kokemus päätoimisesta opettajantyöstä seitsemästä eri koulusta. Neljä peruskoulua ja kolme toisen asteen oppilaitosta. Olen toiminut äidinkielen ja kirjallisuuden, viestinnän, yhteiskunnallisten aineiden ja työelämätaitojen sekä yrittäjyyden opettajana. Olen ollut erityisopettaja, Jopo-opettaja ja luokanvalvoja.
Katarina
Toimin 10 vuotta opettajana opettaen lapsia, nuoria, korkeakouluopiskelijoita sekä ammattilaisia eri organisaatioissa, mm. lehtorina Teatterikorkeakoulussa. Valmistuin Teatterikorkeakoulusta ja minulla on pedagoginen pätevyys. Pidin opettamisesta valtavasti ja nautin, kun sain opettaa eri ikäisiä sekä opettaa ja ohjata hyvin erilaisia oppijoita. Tiedän myös omakohtaisesti, mitä on esimerkiksi työskennellä vuosia peräkkäin määräaikaisissa työsuhteissa tuntiopettajana ilman kesäajan palkkaa. Opettajuudesta ja esiintymisestä on ollut todella paljon hyötyä myös työmarkkinatehtävissä ja johtajana.
Kari
Olen toiminut Seinäjoen lukion matematiikan ja kemian opettajana kaikkiaan 16 vuotta, joista yhden vuoden lukion aikuislinjalla opettaen matematiikkaa ja fysiikkaa. Lisäksi olen opettanut vuoden ammatillisessa koulutuksessa matematiikkaa ja kemiaa.
Leena
Tein työtä peruskoulussa yhteensä 13 vuotta, vuosiluokilla 1.-9. luokanopettajana, aineenopettajana ja rehtorina. Toimin luokanopettajana tavallisessa luokassa, yhdysluokassa ja musiikkiluokassa, tutuksi ovat tulleet tuen tarpeet ja monikulttuuriset oppilaat. Lähes koko ajan tein tunteja myös yläkoulun puolella. Sen lisäksi olen tehnyt töitä opetushallinnossa, edunvalvonnassa ja vaikuttamisessa myös toisella asteen, korkeakoulutuksen ja jatkuvan oppimisen asioissa.
Tuomo
Olen valmistunut luokanopettajaksi Tampereen yliopiston OKL:stä Hämeenlinnan toimipaikasta 2001 ja toiminut jo sitä ennen liikunnanopettajana Apollon yhteiskoulussa yläasteen ja lukion pojille 8 kk -96-97 ja valmistumiseni jälkeen 2001-2018 luokanopettajana ensin Nurmijärvellä Lepsämän koulussa ja sittemmin 2004 lähtien Keravalla Ahjon koulussa 1.-6.-luokilla. Olen toiminut kouluni johtoryhmässä turvallisuusvastaavana, Helsingin yliopiston kouluttamana vertaisryhmänmentorina Keravalla ja kehittänyt paikallista opetussuunnitelmaa opetussuunnitelmatyöryhmän vetäjänä.
Miksi OAJ-toiminta on sinulla lähellä sydäntäsi?
Matti
Olen ”OAJ:n kasvatti”. Olen työskennellyt kaikilla OAJ:n edunvalvonnan tasoilla koko työurani. Liityin opeopiskelijana SOOL:in jäseneksi v.1998. Valmistuttuani kasvatustieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta v. 2002 pääsin Kangasalle luokanopettajaksi (2002–2017). Perin OAJ:n yhteysopettajan tärkeän pestin ja tutustuin ammattiyhdistystoimintaan. Yhteisten asioiden hoito tempaisi mukaansa. Paikallisyhdistyksen hallituksesta minut valittiin puheenjohtajaksi. Samoin kävi alueyhdistyksessä, jossa toimin 7 vuotta OAJ Pirkanmaan puheenjohtajana. OAJ:n valtuustossa olen ollut 8 vuotta, joista puolet puheenjohtajistossa. OAJ:n toimikuntien ja hallituksen työskentely on minulle tuttua. JUKO:n päätoimisena pääluottamusmiehenä olen toiminut koko jukolaisella kentällä. Historiastani kuluessa minulle on muodostunut OAJ-sydän, mikä on perimmäisenä syynä OAJ:n puheenjohtajan tehtävän hakemisessa.
Antti
OAJ toimii myös hyvin. Olen saanut kokea sen itse Alppilan tapauksen aikana. Sain voimakasta tukea opettajien ammattijärjestöltä, kollegoilta ja kanssaihmisiltä. Tästä olen kiitollinen. Helsingin opetusviraston johdon järjestämä ajojahti ei pystynyt murtamaan yksittäistä opettajaa, joka piti puolensa ja lopputulemana jopa lakeja muutettiin niin että opettajat saivat lisää oikeuksia. Tämä ei olisi onnistunut ilman OAJ:n tukea. Tämän hyvän edunvalvonnan tulenkantajaksi ryhdyn, jos minut puheenjohtajaksi valitaan ja tuon OAJ:n muillekin kuin aktiivijäsenilleen tärkeäksi organisaatioksi OAJ huippuammattilaisten avulla.
Katarina
Opettajat ja opetusalan ammattilaiset aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen asti rakentavat Suomen tulevaisuutta ja tulevaisuuden tekijöitä työmarkkinoiden ja yhteiskunnan hyväksi. Ilman osaamista ja oppimista sekä ilman toimivaa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää ja tutkimusta sekä ilman päteviä opettajia ja opetusalan ammattilaisia Suomella ei ole sivistysyhteiskuntana tulevaisuutta. OAJ:n painoarvo opetusalan edunvalvojana on erittäin merkittävä ja vastuullista myös koko yhteiskunnan kannalta. Opettajataustani johdosta koen opetusalan edunvalvonnan edistämisen itselleni läheiseksi. OAJ on yksi merkittävimmistä työmarkkinajärjestöistä Suomessa ja haluan antaa kaiken työmarkkina- ja muun osaamiseni takaisin opetusalalle, josta oma työurani on lähtenyt liikkeelle.
Kari
Vuosituhannen alussa kiinnostuin opettajien edunvalvonnasta. Halusin olla mukana parantamassa opettajien työehtoja ja -oloja aktiivisesti enkä pelkästään valittamassa. Lähdin mukaan paikallisyhdistyksen toimintaan ja se vei mukanaan. Nyt on takana pitkä taival OAJ:n toiminnassa paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla.
Leena
Olen tehnyt koko urani työtä opetusalan paremman tulevaisuuden eteen. Haluan antaa työelämässä kartuttamani osaamisen, näkemyksen, kokemuksen ja verkostoni sen työn hyväksi, jolla luodaan opettajille ja koko opetusalalle parempi tulevaisuus.
Tuomo
Olen toiminut OAJ:n Keravan paikallisyhdistyksen puheenjohtajana 2010-20, OAJ:n Uudenmaan alueyhdistyksen puheenjohtajana 2019 alk. ja OAJ:n valtuutettuna 2018-22. Kokemukseni yhdistystoiminnasta paikallisena, alueellisena ja valtakunnallisena edunvalvojana ovat sitouttaneet minut OAJ:n toimintaan eri tasoilla ja voi sanoa, että yhteinen järjestömme ja erityisesti sen jäsenet ovat minulle sydämenasia. Olen tehnyt ja lupaan jatkossakin tehdä kaikkeni eri opetusaloilla varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin työskentelevien sekä myös opiskelijajäsentemme (SOOL) ja OSJ:n jäsenten edunvalvonnan eteen heitä aidosti ja aktiivisesti kuunnellen.
Ovatko opettajat mielestäsi uupuneet työssään? Mitä asian korjaamiseksi pitäisi tehdä?
Matti
Työn kuormittavuus ja psykososiaalisten kuormitustekijöiden kasvu on iso ongelma opetusalalla. Työn kuormaa on saatava rajattua, työoloja parannettua ja työajalla on oltava mahdollisuus saada työnohjausta. Mentorointia ja tutorointia on lisättävä, johtajuutta on vahvistettava. Työntekijälle on resurssien puolesta annettava mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Kiireen tuntua työpäivien aikana on saatava vähennettyä.
Antti
Ovat liian suurelta osin. Mitä tehdä? Opettajuus kunniaan. Turha sälä, palaverirumba ja hallinnolliset kirjaamiset minimiin opettajan työstä. Keskittyminen olennaiseen. Parempi palkkaus ja paremmat työolosuhteet. Työrauha. Kasvatusvastuu kuuluu myös vanhemmille. Koulutuksen rahoituspohja kuntoon. Hankehumppa pois soittolistalta. Vuosityöajasta jäsenäänestys niitten osalta, joita se koskee. Ryhmäkoot pienemmiksi. Inkluusio on kirosana.
Katarina
Kyllä, hälyttävässä määrin. Ja siitä kertoo myös OAJ:n Työolobarometrin tulokset. Opetusalan työ- ja osaamisvaatimukset ovat muuttuneet. Uusia tehtäviä on tullut lisää ilman, että rahoitusta on pystytty riittävästi turvaamaan, ja perustehtävään ei ehdi keskittymään kunnolla. Kokonaistyömäärä on liiallinen. Ryhmäkoot ovat liian suuret ja erot oppimistuloksissa ovat kasvaneet. Korona lisäsi kuormittavuutta entisestään opettajien ja esihenkilöiden työssä. Oppilashuoltoon ei ole riittävästi resursseja, eikä erityisopetusta ja oppimisen tukea ole riittävästi saatavilla. Asia on ratkaistava sekä työmarkkinapöydissä että koulutuspolitiikassa. Sopimusratkaisuilla voidaan vaikuttaa palkkakehityksen lisäksi mm. työaikajärjestelmien ja muiden työehtojen kehittämiseen sekä työhyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin. Koulutuspolitiikassa on saatava useita OAJ:n tavoitteita eteenpäin, keskeisimpänä koulutuspolitiikan perusrahoituksen lisääminen pysyvästi.
Kari
Opetustyön rinnalle on tullut monia muita tehtäviä ja vastuita, jotka lisäävät kuormitusta. Korona-aika etä- ja hybridiopetuksineen on ollut monelle opettajalle uuden oppimista. Opettajan tehtävä ei ole enää pelkkää opettamista vaan siihen kuuluu mm. oppilashuollollisia asioita. Kouluissa tehtävät eivät välttämättä jakaudu tasapuolisesti, mikä kuormittaa osaa opettajista. Myös tukea tarvitsevien oppilaiden integrointi yleisopetuksen ryhmiin kuormittaa. Korjaamiseen tarvitaan erityisesti resursseja: pienempiä ryhmiä ja parempaa tukea sitä tarvitseville oppilaille ja opiskelijoille. Lukioissa opiskelun ”sähköistäminen” ja lisääntynyt kirjoittajien/uusijoiden määrä on iso kuormitustekijä. Työajan ja palkan tulisi paremmin vastata tehtyä työtä. Opettajan palkkaa tulisi parantaa, joka lisäisi tunnetta työn arvostuksesta. Oikeudenmukaisempi palkka auttaa osaltaan myös jaksamisessa.
Leena
Pitää paikkaansa ja tämä on todettu monissa tutkimuksissa, mm. opettajien työolobarometrissä. Tähän haasteeseen on tartuttava tosissaan! Työn kuormittavuus on noussut huolestuttavaksi kaikissa opetusalan tehtävissä. Valtiontalouden säästöt ovat aiheuttaneet leikkauksia ja epävarmuutta sekä lisänneet merkittävästi kuormitusta. Iso osa kuormittavuudesta syntyy tulkinnoista, joita tehdään opetuksen ja koulutuksen järjestäjän tasolla. OAJ:n pitää onnistua paremmin tasoittamaan näitä tulkintoja ja tähän olen pohtinut toimivia ratkaisuja, sillä tunnen järjestäjäkentän laajalti. Työn rajaaminen ja työhyvinvoinnin lisääminen on myös työnantajan etu ja tätä ajattelua meidän tulee pystyä vahvistamaan: Työhön tulee haastaa mukaan työnantajat, mutta olennaista on myös, mitä OAJ tekee itse. Onko OAJ koskaan pohtinut opettajien työelämäbarometria oman toimintansa onnistumisen mittarina? Jos opettajien pahoinvointi lisääntyy, onko ammattijärjestö onnistunut tehtävässään? Minusta olennaisinta on, miten edunvalvonta toteutuu jokaisen jäsenen arjessa, ei juhlapuheissa tai strategioissa. Onnistuakseen tehtävässään tulevan puheenjohtajan tulee tuntea opettajan ja rehtorin arki, mutta myös ne mekaniikat, joilla opetuksen resursseja opetuksen ja koulutuksen järjestäjän tasolla ohjataan. Silloin päästään kiinni siihen, miten työtä voitaisiin rajata, miten hyvinvointia tukea.
Tuomo
Opettajat ovat viimeisimpien kyselyiden ja OAJ:n uusimman työolobarometrin mukaan hyvin uupuneita, stressaantuneita ja monen kohdalla työn ilo on nyt kateissa. N. 57
Uhkaako Suomea tulevaisuudessa opettajapula? Mitä asialle voisi tehdä?
Matti
Itse asiassa Suomessa on jo tällä hetkellä pulaa tietyistä opettajista. Vastaan Tampereen kaupungin sivistyspalveluista ja kaupungissa on 2000 varhaiskasvatuksen opettajaa. Kilpailemme samoista osaajista kaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkien kanssa. Varhaiskasvatuksen opettajista on nyt jo pulaa, sijaisista puhumattakaan. Sama tilanne on kaupungissamme esimerkiksi erityisopettajien kohdalla. Kyse on pohjimmiltaan työoloista ja palkkauksesta. Niitä on parannettava. Huonoa esimerkkiä, miten asiaa ei pidä hoitaa, ei tarvitse hakea Ruotsia kauempaa. Opetusalalle on saatava positiivinen pyörre aikaiseksi, jotta ala säilyy vetovoimaisena. OAJ:n on tehtävä entistä enemmän töitä jäsenten palvelussuhteen ehtojen sekä työolojen parantamiseksi kaikilla tasoilla.
Antti
Opettajankoulutuslaitosten hakijamäärät ovat pienentyneet eli kyllä uhkaa. Opettajan ammatin arvostusta pitää nostaa. Siihen auttavat eniten samat asiat, joita jo edellisessä vastauksessa luettelin.
Katarina
Kyllä, Kevan eläke-ennusteen mukaan kymmenen vuoden aikana arvioidaan eläkkeelle siirtyvän pelkästään 14 000 peruskoulun ja lukion opettajaa. Koulutustarvetta ja määriä on kyettävä ennakoimaan ja lisättävä, ja opettajarekisteri olisi todella tarpeellinen saada ripeästi eteenpäin. Opettajien työ on todella arvokasta ja merkityksellistä, mutta alan vetovoima edellyttää paremmin työn vaativuutta ja osaamista vastaavaa palkkakehitystä, mikä on työmarkkinapöydissä ratkaistava asia. Työskentelyolosuhteita on myös parannettava, mitä voidaan edistää niin työmarkkinapöydissä kuin koulutuspolitiikalla.
Kari
Uhkaa. Opettajan työn vetovoima on hiipunut. Palkkaus ei vastaa opettajan tehtävän vaatimaa osaamista, vaativuutta ja vastuu. Työoloissa olisi paljon parannettavaa esim. ryhmäkoot ovat osin kohtuuttoman suuret. Olen huolissani erityisesti varhaiskasvatuksen ja matemaattisten aineiden opettajien saatavuudesta tulevaisuudessa. Pelkkä aloituspaikkojen kasvattaminen ei auta, jollei ole hakijoita. Molempien opettajaryhmien ongelma on palkkaus. Varhaiskasvatuksen opettajien palkka on liian pieni tehtävään nähden. Matematiikan ja luonnontieteiden osaajista on pulaa, ja heistä iso osa kouluttautuu mm. tekniikan aloille, joissa palkkataso on korkeampi. Näin ollen opettajankoulutukseen haluaa yhä vähemmän opettajia.
Leena
Tärkeää on pitää opettajuus vetovoimaisena ammattina. Parhaiten tuntemallani alalla, tekniikan alalla, hyvät tekijät työllistyvät hyvin myös teollisuuteen. Opettajuuden tulee olla kiinnostava ura ja positio, jossa luodaan uutta osaamista, tehdään tulevaisuuksia. Ikäluokkien pienentyessä on tärkeää pohtia, toteutuuko tarve ainekohtaisesti ja alueellisesti. Samaan aikaan tulee huomioida, että korkeakoulutuksen aloituspaikkoja tullaan lisäämään merkittävästi seuraavat 10 vuotta. Nämä näkökulmat huomioiden on tärkeää tehdä pitkäjänteistä vaikuttamistyötä, jotta ikäluokkien pienentyessä rahoitusta kohdennetaan koulutuksen laatuun varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle sekä korkea-asteen paikkalisäyksistä johtuvaan resurssitarpeeseen. OAJ:n ratkaisu opettajien riittävään määrään on ollut opettajarekisterin perustaminen, mutta mielestäni lisäksi tarvitaan systemaattista koulutuspoliittista tarkastelua, jossa huomioidaan kaikki opettajien työllistymiseen liittyvät asiat.
Tuomo
Jo tällä hetkellä on pulaa esim. varhaiskasvatuksen opettajista ja merkkejä on siitä, että näin voi käydä muillakin asteilla esim. ammatillisten opettajien kohdalla alan vaihtoa jo tapahtuu. Käsitykseni mukaan myös matemaattisten opettajien kohdalla alan vetovoimaisuus ei ole kasvussa, päinvastoin. Opettajapulaan on etsittävä ratkaisuja parantamalla veto- ja pitovoimatekijöitä esim. monivuotisella palkkaohjelmalla, paremmilla resursseilla (opettajamitoitus) ja työoloilla sekä lisäämällä opettajankoulutuspaikkoja eri opetusaloilla ennakoiden tarpeen mukaan. Opetusvelvollisuuksia on hyvä tarkastella kautta linjan. En kannata nyt kokeiltua perusopetuksen opettajien vuosityöaikaa. Ammatillisten opettajien vuosityöajan valuviat tulee tunnustaa ja käyttää energiaa näiden valuvikojen paikkaamiseen.
Mitä opettajien arvostuksen parantamiseksi voisi tehdä?
Matti
Arvostuksen parantamiseksi on tehtävä vaikuttamistyötä läpi yhteiskunnan. Otan esimerkin: koronapandemian harvoja hyviä puolia oli se, että se toi kansalaisille käsin kosketeltavaksi opettajien sekä esihenkilöiden työn tärkeyden. Kun lapset ja nuoret olivatkin kotona eivätkä päiväkodissa, koulussa tai oppilaitoksessa, niin vanhemmat näkivät läheltä häivähdyksen opettajan työn eri puolista. Tästä OAJ:n jäsenkunta sai erityistä kiitosta, mutta kiitokset on edunvalvonnassa käännettävä konkreettisiksi parannustoimiksi. Lisäksi kannatan avoimien ovien päiviä, huoltajien sekä vanhempainyhdistysten kanssa tehtävää yhteystyötä. Toisen asteen, ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja vapaan sivistystyön merkittävää roolia kansan sivistyksessä sekä työllistymisessä on nostettava. Yhtenäisen koulutusketjun on nojattava tieteeseen ja annettava esimerkkejä myös talouslukujen kautta julkisuuteen sekä päätöksentekijöille, miksi kasvatus, koulutus ja tutkimus sekä opettajat ovat tärkein tekijä kansakuntamme menestyksessä.
Antti
Ja taas sama luettelo vastauksesta 4.
Katarina
Arvostuksen parantaminen edellyttää konkreettisia toimenpiteitä niin työmarkkinapöydissä, eli sopimusedunvalvonnassa ja koulutuspolitiikassa. Palkkakehityksen on vastattava paremmin työn vaativuutta ja osaamista, ja koulutuspolitiikassa mm. perusrahoitusta on lisättävä pysyvästi. Suomessa toimivaa koulutusjärjestelmää, päteviä opettajia ja laadukasta opetusta on pidetty jopa itsestäänselvyytenä. Ratkaisuja on saatava, ennen kuin oppimistulosten erot kasvavat vielä enemmän ja koulutustason lasku kääntyy vielä huonommaksi. Opettajien työn arvostuksesta ja merkityksellisyydestä ei voi liikaa puhua.
Kari
Palkka täytyy olla houkuttelevalla tasolla, jotta opettajat eivät siirtyisi muihin tehtäviin. Opetukseen käytettävät resurssit (opetusryhmän koot ja haasteellisuus) tulisi ottaa paremmin huomioon.
Leena
Tutkimusten mukaan opettajuutta arvostetaan, mutta se ei näy opettajalle asti. Työtä tulee tehdä monella rintamalla sopimuksissa, paikallisissa tulkinnoissa ja opettajien etua ajavassa koulutuspoliittisessa vaikuttamisessa. Päättäjät on saatava ymmärtämään koulutuksen merkitys yhteiskunnallemme. Yksi iso asia, johon olen kiinnittänyt huomiota, on OAJ:n viestinnän ”tone-of-voice”. Sitä pitäisi muuttaa opettajuutta arvostavaksi, nyt suuri yleisö kohtaa opettajat liian usein valittajina. Lisäksi, kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse! Miten me opettajat kerromme ammattiylpeydestämme, millaista oppimisen iloa saamme oppilaissa ja opiskelijoissa aikaan? Olen jo vuosia kannustanut kouluja kertomaan hienoista jutuistaan somessa, olivat ne sitten pieniä ja arkisia tai suurempia ja mahtavampia!
Tuomo
Opettajien arvostuksen parantamiseksi tulee vaatia perustyön kunnianpalautus, on karsittava liikaa työtä ja parannettava alan veto- ja pitovoimaa palkkauksella, paremmilla työoloilla ja resursseilla. Opettajien arvostus lähtee siitä, että luotetaan siihen, että koulutettu, osaava opettaja tuntee ja tietää vastuunsa. Opettajia tulee kuunnella ja edistää heidän edunvalvontaansa heidän työelämätarpeidensa mukaan. Arvostusta tulee edistää sopivilla kampanjoilla, pitämällä ääntä opettajan työstä näkyvästi mediassa, kirjoittamalla opettajan työstä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Onko matematiikan asema mielestäsi ylikorostunut opintosuunnitelmassa esimerkiksi ajatellen jatko-opintoihin pääsemistä? Perustele vastauksesi.
Matti
Matemaattisten taitojen heikkenemiseen aivan oikein reagoitiin, niin piti tehdä. Tarvitsemme matematiikan osaajia. Osin kuitenkin uudistuksessa mentiin yli. Pitkän matematiikan tarkoitus on mielestäni valmistaa matemaattisille aloille, lyhyen matematiikan tukea muita aloja. En kannata sitä, että esimerkiksi historian opiskelijan pitäisi valita pitkä matematiikka ja kirjoittaa se hyvin arvosanoin vain päästäkseen opiskelemaan historiaa. Haluan kiinnittää huomiota sukupuolittuneisuuteen koulutusvalinnoissa. Yhtäällä tytöt ovat ohittaneet pojat matematiikan Pisa-tuloksissa, toisaalta esimerkiksi Tampereen tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnassa tytöt ovat todella pahasti aliedustettuja. Heidän valtava potentiaalinsa on tulevaisuudessa saatava käyttöön. Tavoitteen saavuttamiseksi olemme aloittamassa yhteistyön kaupungin ja yliopiston kanssa.
Antti
Jonkin verran on kyllä. Tätä mieltä ovat monet matematiikan opettajatkin. Matematiikka on tärkeä aine mutta sen merkitys esim. humanistisissa tieteissä tai historiassa ja yhteiskuntaopissa ei ole suuren suuri. Sitä painotetaan nykyään jonkin verran liikaa.
Katarina
En ota kantaa eri oppiaineiden määriin ja opetussuunnitelmaan. Minun mielestäni ei ole sopivaa lähteä arvioimaan eri aineiden painotuksia ja niiden merkitystä. Niistä ei myöskään OAJ päätä.
Kari
Matematiikan osaaminen on välttämätöntä. Esimerkkeinä tekniikka, lääketiede, kaupalliset aineet ja psykologia. Näissä matematiikka ei ole ylikorostunut. On kuitenkin aloja, joissa matematiikan osaamisen rooli ei ole keskiössä, esim. kielten opiskelu.
Leena
Yhteiskunnalliset muutokset, digivihreän siirtymän vaatima osaaminen ja tekniikan korkeakoulutuksen kasvavat määrät edellyttävät vahvaa matemaattisen osaamisen pohjaa. Matematiikka on joutunut syntipukiksi pääsykoeuudistuksessa. Toki korkeakoulut ovat joissakin hakukohteissaan tehneet hieman erikoisia painotuksia valintapisteytyksissään ja tätä monet korkeakoulut ovatkin ryhtymässä tarkastelemaan. Hyvää tässä on ollut se, että matematiikan opiskelu lukiossa on lisääntynyt, mutta on tärkeää seurata, onko se parantanut matemaattista osaamista. Entä onko vaikutus opettajien ja opiskelijoiden kuormitukseen erityisesti lukiossa huomioitu? Minusta ei. Suomalaisten nuorten matemaattinen osaaminen on laskenut 2006 alkaen jo vuoden verran PISA-tutkimuksissa. Nyt on korkea aika ottaa ryhdinpalautus ja tehdä pitkäjänteinen kansallinen LUMA-strategia, jolla pyrimme 15 vuoden takaiseen kansalliseen tasoomme. Se onkin paraikaa valmistelussa ministeriössä. Osaamisen vahvistaminen vaatii moninaisia toimenpiteitä varhaiskasvatuksesta jatkuvaan oppimiseen. Toki tarvitsemme ryhtiliikettä myös muissa perustaidoissa.
Tuomo
Matematiikka on tärkeä osa opintoja ja yleissivistystä. Matematiikka on läsnä jokapäiväisessä arjessamme. Sen osaamisella on merkitystä jatko-opintojen kannalta. Matematiikan, yleissivistävien aineiden ja taito- ja taideaineiden hyvällä tasapainottamisella mahdollistetaan jokaiselle nuorelle hänelle sopiva ja yksilöllinen oppimispolku.
Mitä mieltä olet tiede- ja teknologiakasvatuksesta, sekä tietotekniikan opetuksesta koulussa? Tarvitaanko tästä erikseen oma oppiaine? Pitäisikö olla enemmän vai onko se turhaa resurssien käyttöä?
Matti
Olen opettanut tietotekniikkaa 15 vuotta alakoulussa. Oppilaiden taidot eivät ole kehittyneet lainkaan samassa suhteessa älylaitteiden muun käytön kanssa. Näen tiede- ja teknologiakasvatuksen todella tärkeänä nyt ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi lähdekritiikki on asia, joka on nykypäivänä tärkeämpää kuin koskaan. Mikäli mahdollista, niin opettaisin tiede- ja teknologiakasvatusta sekä omana oppiaineenaan että integroituna muuhun opetukseen. Opetussuunnitelma edellyttää ja kannustaa tietotekniikan käyttöä opetuksessa. Työajalla tapahtuvan täydennyskoulutuksen sekä esim. OPS-agenttiopettajien kautta tulee varmistaa tasa-arvo.
Antti
Tietotekniikan merkitys on suuri ja kasvaa koko ajan tekoälyn ym. myötä. Meillä ammatillisella puolella se on oma oppiaineensa ja pitäisi mielestäni olla myös peruskoulussa. On resurssien järkevää käyttöä ja niiden suuntaamista tulevaisuuteen mutta ainakin ammatillisella puolella määrä on nykyisellään kohtuullisen sopiva.
Katarina
Maailma ja työelämä muuttuu, ja olen sitä mieltä, että myös opetuksen ja oppiaineiden tulee muuttua vastaamaan työelämän tarpeisiin. Mutta hieman sama vastaus kuin yllä, eli en ota kantaa yksittäisiin oppiaineisiin.
Kari
Tiede- ja teknologiakasvatus ovat varmasti tärkeitä oppimisen kohteita, mutta en näe niiden korostamista esim. erillisenä oppiaineena. Ensimmäisenä tulisi kysymys, kuka on kelpoinen opettamaan kyseisiä oppiaineita yläkoulussa ja lukiossa? Tietotekniikka on toinen asia. Siinä perusteiden opettaminen erillisenä oppiaineena olisi perusteltua, jos perusopetuksen/lukion tuntijakoa muutettaisiin. Ennustaisin, että tietotekniikan tuntien saaminen tuntijaon sisälle johtaisi siihen, että resurssi otettaisiin matematiikan ja luonnontieteiden tunneista. Tätä en kannata.
Leena
Teen tiede- ja teknologiakasvatuksen edistämistä työkseni ja johdan mm. MyTech- ja Tämä toimii! -vetovoima- ja teknologiakasvatustyön etenemistä. Olen koulutuspoliittisessa vaikuttamisessa nostanut esille tiede- ja teknologiakasvatuksen painottamista työtapoina mm. monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa sekä ajan kohdentamiseksi näihin arjessa. Toimin lukuisissa ohjausryhmissä tiede- ja teknologiakasvatukseen liittyen ja pyrin välittämään tietoa laajalti näissä asioissa. Kannatan tietotekniikka -oppiaineen tarpeen selvittämistä osana tulevaisuudessa kiiluvaa tuntijakokeskustelua. Kuitenkin olen hieman sitä mieltä, että sen tulisi olla MAOLin ehdotusta laajempaa: systemaattiseen, tavoitteellisempaan ja tasa-arvoisempaan tietotekniikan opetukseen tulisi tarttua jo alakoulun aikana. Olen vuosia tehnyt töitä opetuksen digitalisaation vaikuttamisessa ja edistämisessä ja nämä teemat ovat olleet tietysti minulle sydäntä lähellä.
Tuomo
Tässä asiassa täytyy ottaa pohjaksi voimassa olevan opetussuunnitelman tuntijako. Perusopetuksen valtakunnallisen tuntijaon vähimmäismäärän nostaminen 224 ylöspäin vähintään 230:een viikkotuntiin on tärkeä tavoite ja silloin tiede- ja teknologiakasvatus sekä tietotekniikka voisi olla erillinenkin oppiaine, koska sillä osa-alueella on paljon opittavaa. Toki niitä taitoja täytyy soveltaa läpileikkaavasti kaikkien opetettavien aineiden ja oppimiskokonaisuuksien kohdalla.
Oliko oppivelvollisuuden nosto 18 ikävuoteen mielestäsi hyvä asia? Perustele vastauksesi.
Matti
Oppivelvollisuuden pidentämistä voidaan pitää peruskoulu-uudistusta vastaavana läpimurtona. OAJ on sitä myös kannattanut. Ongelmana on ollut maksuttomuuden kustannusten karkaaminen ja valtio ei ole lupauksista huolimatta kompensoinut kustannuksia koulutuksen järjestäjille. Puuttuvat rahat on vaadittava, jotta uudistus ei heikennä koulutuksen laatua. Rahoitusta siis uupuu, mutta ennen uudistusta olleeseen aikaan Suomella ei varsinkaan ole taloudellisesti varaa. Pitäisi oikeastaan puhua oppioikeudesta, ei velvollisuudesta. Ilman toisen asteen tutkintoa olevia 20-29-vuotiaita on jo noin 110 000 ja heidän työllistymismahdollisuutensa ovat merkittävästi heikommat, kuin tutkinnon suorittaneiden. Suomalaisilla työmarkkinoilla vaaditaan yhä parempaa koulutusta ja työpaikat, joissa ei vähintään toisen asteen koulutusta tarvita vähenevät koko ajan. Suomessa on jo nyt 60 000 nuoren joukko, joka ei ole koulussa, hae opintoihin, ei ole töissä tai hae töitä. Yhden syrjäytyneen hinnaksi on arvioitu elinaikanaan miljoona euroa. Em. nuorten hinta yhteiskunnalle on siis 60 miljardia – inhimillisestä puolesta puhumattakaan. On kohtuutonta antaa alaikäiselle mahdollisuus valintaan, jättäytyäkö osaamisessa, työllistymisessä ja tulotasossa loppuelämäksi muista jälkeen. Itse ulottaisin edellä mainituin perustein oppivelvollisuuden aina toisen asteen tutkinnon saavuttamiseen saakka. Tutkintoa vastaava oppimäärä on mahdollista suorittaa oppisopimuksella tai vaikkapa kansanopistojen pitkillä kursseilla. Haluan myös nostaa vapaan sivistystyön roolia tässä yhteydessä. Yksistään oppivelvollisuuden pidentäminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitsemme lisäpanostuksia tukipalveluihin, erityisopetukseen, oppilashuoltoon sekä kouluviihtyvyyttä ja motivaatiota parantavia toimia.
Antti
Oli ja ei ollut. Lisää ammattiopettajien ja lukion opettajien työmäärää kohtuuttomasti mutta pitää heikoimmat oppilaat paremmin mukana. Tähän olisi ollut muitakin keinoja.
Katarina
OAJ on kannattanut oppivelvollisuuden nostoa, ja sen tavoitteet ovat ihan kannatettavat. Toisaalta olen sitä mieltä, että oppivelvollisuusiän nosto ei korjaa niitä jo varhaisemmassa vaiheessa syntyneitä oppimis- ja elämänhallinnan haasteita. Resursseja ja toimenpiteitä tarvitaan jo huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa mm. oppimisen tukeen ja oppilashuoltoon.
Kari
Tulevaisuudessa osaaminen korostuu aiempaa enemmän. Nykyisin työelämässä yhä harvempi pärjää ilman vähintään toisen asteen tutkintoa. Pienenevien ikäluokkien aikana oppivelvollisuuden nostolla pystytään vaikuttamaan siihen, että mahdollisimman moni saisi toisen asteen tutkinnon, joka myös vähentää syrjäytymistä ja parantaa nuorten mahdollisuuksia sijoittua työelämään.
Leena
Vastustin oppivelvollisuuden pidentämistä. En sen tavoitteen vuoksi, totta kai jokaisen tulee saada 2. asteen tutkinto, vaan siksi, että minusta ratkaisu oli kallis ja huonosti kohdentuva. Lisäksi sen valmistelu ja toimeenpano olivat aivan liian hätäisiä. Nostin valmisteluvaiheessa esille, että resurssikohdennusten olisi tullut kohdentua varhaisempaan oppimisen ja koulunkäynnin tukeen sekä kohdennettuun tukeen toisen asteen putoamisvaarassa oleville. Esitin huoltani rahoituksen riittävyydestä ja kohdennuksesta busseihin ja oppimateriaaleihin opetuksen sijaan, sekä opettajien kuormituksen lisääntymisestä, kenties myös autonomian kaventumisesta mm. oppimateriaalien suhteen. Nyt päätös on kuitenkin tehty ja sen kanssa tulee elää. On hienoa, että useampi nuori on saanut opiskelupaikan. Silti esittämäni huolet ovat toteutuneet (myös OAJ:n selvityksien perusteella) ja nyt niihin tulee löytää ratkaisuja ja resursseja. Huolestuttavaa on myös nyt pikaisessa valmistelussa OKM:ssä oleva toisen asteen kehittämishanke, joka lisännee ennustamattomuutta erityisesti ammatillisen koulutuksen puolelle, yrittäessään ratkaista näitä pulmia. Sen valmistelussa pitäisi ottaa nyt malttia seuraavalle hallituskaudelle.
Tuomo
Lähtökohtaisesti oppivelvollisuuden laajeneminen oli hyvä asia, koska nyt saadaan kaikki nuoret pidettyä mukana ja on mahdollisuus valvoa, ettei pudokkaita tulisi. Oppivelvollisuuden laajenemiseen täytyy antaa valtiolta riittävästi tukea opetuksenjärjestäjille ja tuen käyttöä tulee paikallisesti valvoa, että se menee oikeaan kohteeseen eli sinne, mihin sitä oikeasti tarvitaan. Erityisopetuksen ja oppilaanohjauksen resursseja on lisättävä ja samalla on huolehdittava koulutuksen perusrahoitus kuntoon kaikilla opetuksen asteilla varhaiskasvatuksesta alkaen.
Jos sinut valittaisiin OAJ:n puheenjohtajaksi, niin mitkä asiat ja yhteistyötahot olisivat sellaisia, joita haluaisit kehittää?
Matti
Haluaisin kehittää järjestöä kokonaisuutena ja kaikkia sen osia. Yhteistyötä tulee kehittää kaikkien kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalalla toimivien sekä politiikan kanssa.
Antti
Moni opettaja sanoo, ettei hyödy mitään OAJ-jäsenyydestä. Tähän muutos. OAJ lähemmäksi jäseniään. Palvelua ja edunvalvontaa jäsenmaksun edestä. Lisäsatsauksia työhyvinvointiin. Myös palkitsemisjärjestelmiä oppilaitoksissa on syytä kehittää. Palkitsemisperusteena pitäisi olla työn tuloksellisuus ja vaikuttavuus, ei se kuinka innostunut on johdon uusista ideoista. Opettajarekisteri on myös viimeinkin saatava. Ensiarvoisen tärkeää on, että valtuustoon ja puheenjohtajaksi valitaan henkilö ja henkilöitä, jotka ovat mukana päivittäisessä opetustyössä. Kentän äänen pitää kuulua huumaavan kovaa. Heti kun opetustoimessa hamuillaan seuraavalle askelmalle, opettajan työn arki usein unohtuu ja ryhdytään pelaamaan opetushallintopeliä, jossa opettajat ovat pelinappuloita. Me opettajat sen työn teemme kouluissa. Ei hallintovirkamiehet. Jos opettajat menevät lakkoon kaikki pysähtyy. Suuren osan opetushallinnosta voisi korvata pahvikuvilla ja kukaan ei huomaisi mitään.
Katarina
Minulla on hyvin laajat yhteiskunnalliset verkostot, mutta haluaisin ehdottomasti käydä aktiivista ja jatkuvaa keskustelua OAJ:n sisäisten verkostojen, OAJ:n päättäjien ja eri tason toimijoiden kanssa ja tutustua jäsenistöön. OAJ:ssa paikallis-, alue- ja valtakunnallisilla toimijoilla on kaikilla tärkeä asema ja rooli, ja tätä keskusteluyhteyttä myös eri tahojen ja ammattiryhmien kesken haluaisin kehittää. Asioista nostan tärkeimmäksi OAJ:n työmarkkina-aseman vahvistamisen sekä neuvottelutoiminnan, koulutuspolitiikassa mm. perusrahoituksen lisäämisen pysyvästi sekä muun yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja viestinnän. Lisäksi OAJ:n toimintatapojen ja järjestäytymisen kehittämisen. OAJ:n kehittämisestä työmarkkinajärjestönä sekä edunvalvontaan liittyvistä asioista pitää pystyä keskustelemaan jäsenistön ja OAJ:n päättäjien kesken avoimesti, rakentavasti ja yhdessä.
Kari
Normaalien opettajan työehtojen ja -olojen sekä resurssien parantamisen lisäksi haluan lisätä jäsenten kuulluksi tulemista ja vuorovaikutusta. Tätä on syytä lisätä kaikilla OAJ:n toiminnan tasoilla. Jäsenmaksujen entistä parempi kohdentaminen opettajien edunvalvontaan on yksi keskeinen tavoitteeni. Yhteistyö eri tahojen kanssa on puheenjohtajan tärkeimpiä tehtäviä. Näihin kuuluu ministerit, OKM:n ja OPH:n virkamiehet, kansanedustajat, media ja myös pedagogiset opettajajärjestöt. Puheenjohtajalla tulee olla laaja käsitys eri opettajien arkityöstä sekä siihen liittyvistä ongelmakohdista ja parannusehdotuksista. Tässä pedagogisilla opettajajärjestöillä on tärkeä rooli.
Leena
Tärkeimmäksi tavoitteeksi tulisi nousta se, miten OAJ:n edunvalvonta toteutuu teidän jäsenten arjessa: Parempina sopimuksina, tasa-arvoisempana paikallisena tulkintana, aidosti opettajien etua ajavina koulutuspoliittisina linjauksina sekä parempina jäsenpalveluina. Siksi nostaisin keskiöön sen, että opettajat voivat kokea päivittäin arjessaan, että saavat vastinetta jäsenmaksulleen. OAJ:n viestintä jäsentensä suuntaan ei ole riittävää ja saavutettavaa. Nykyaikana tulisi olla moninaista ja arvostavaa viestintää sekä erilaisia, ajassa kiinni olevia osallistumisen mahdollisuuksia. Opetusalan etua ajavat monet tahot, mm. elinkeinoelämä, jonka leivissä nyt työskentelen. OAJ ei kuitenkaan tunnista meitä kumppanina, vaan välillä jopa vastustajina. Tietysti kaikkiin asioihin näkökulmat eivät ole samanlaisia, mutta opettajien etua ajaisi se, että otettaisiin käyttöön yhteinen voima kaikkia koskevissa asioissa.
Tuomo
Haluaisin aivan ensi töikseni keskustella avoimesti uuden valtuuston ja hallituksen kanssa asioista, OAJ:n strategisista linjauksista, toimintatavoista ja tavoitteista. Yhdessä sovitun linjan mukaisesti lähtisimme toteuttamaan jäsentemme edunvalvontaa kaikkien opettajaryhmien tarpeiden mukaisesti varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Kokoaisin ympärilleni eri opetusalojen, sopimusalojen, tutkimusalan ja lakipuolen ammattilaisista koostuvan tiimin ja yhdessä toimiston väen kanssa sitoutuisimme noudattamaan yhdessä sovittua linjaa jäsenten parhaaksi. Loisin yhteyden ja toimivat verkostot valtakunnan poliittisiin päättäjiin, ministeriön virkamiehiin, työnantajajärjestöjen edustajiin ja muihin yhteistyötahoihin, kuten median edustajiin. Yhteyttä valtakunnallisiin yhdistyksiin, alueyhdistyksiin ja myös pedagogisiin ainejärjestöihin on tärkeä pitää yllä ja kehittää yhteistyötä ja vuorovaikutusta molempiin suuntiin. OAJ:n tulee jatkossakin olla kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen puolestapuhuja, vahva ja vaikuttava opetusalan työntekijöiden edunvalvontajärjestö, jota kehitämme yhdessä jäseniämme ja heidän edunvalvontatarpeitaan kuunnellen.
Kiitos haastattelusta kaikille OAJ:n puheenjohtajaksi pyrkiville. Onnea ja menestystä tuleviin koitoksiin.
