Kirjallisuutta: Merkitykset ovat ensin
Sihvonen, Pilvi; Halkka, Katri; Aksela, Maija; Hämeri, Kaarle; Lavonen, Jari (toim.). Merkitykset ovat ensin. Professori Kaarle Kurki-Suonio – Didaktisen fysiikan maestro. MFKA-kustannus, 2022.
Kirja avasi – ja sulki – omissa muistoissani monta ympyrää. Tuorein avautui runsas vuosi sitten, kun Katri Halkka, eräs kirjan toimittajista, kysyi, olisinko kiinnostunut osallistumaan kirjahankkeeseen. Ympyrä sulkeutui, kun juhlakirja tuli postilaatikkooni tänään. Toinen ympyrä avautui kesällä 1996, kun ilmoittauduin didaktisen fysiikan kurssille. En ole ihan varma, onko se ympyrä sulkeutunut vieläkään. Kolmas ympyrä avautui, kun keväällä 1968 päätin osallistua opiskelijayhdistys Limeksen opintomatkalle Pulkovan observatorioon, Lomonosovin yliopistoon ja Dubnan ydintutkimuskeskukseen. Matkanjohtajana toimi Kaarle Kurki-Suonio. Tämä ympyrä sulkeutui tavallaan vasta viikko sitten, kun sain Kaarlelta joukon kuvia yli 50 vuotta sitten tehdyltä matkalta.
Katri kutsui kirjaa juhlakirjaksi. Sellainen se tietysti onkin, koska se ilmestyi Kurki-Suonion syntymäpäiväksi. Samalla se on kuitenkin paljon enemmän: muistokirja, elämäkerta, kuvaus pitkäaikaisen haaveen toteuttamisesta ja vaikuttavuudesta. Taustalta paljastuu rehevä renessanssipersoonallisuus: kolme puolisoa, kuusi lasta, urheilija, tutkinnon suorittanut pianisti, puutarhuri, päätoimittaja, oppikirjailija, tieteentekijä, fysiikan professori ja ehkä ennen kaikkea ”fysiikan opettajankoulutuksen isä”, niin kuin Keski-Uusimaa-lehti häntä kutsui vuonna 2020.
Kirja koostuu neljästäkymmenestä artikkelista, pikkutarkasta ansioluettelosta, ohjattujen opinnäytteiden ja omien julkaisujen listoista sekä kirjoittajien esittelyistä. Mukana on sekä varta vasten tätä kirjaa varten kirjoitettuja että jo vuosikymmeniä sitten muualla julkaistuja artikkeleita ja tekstejä. Vanhat artikkelit päästävät lukijan elämään eletyn elämän vaiheita niiden tapahtumisaikana. Uudet artikkelit taas todistavat, miten pitkälle Kurki-Suonion elämäntyön tulokset ovat kantaneet. Eivätkä vaikutukset ole suinkaan lakanneet, vaan leviävät edelleen yhä laajemmalle, mitä tämänkin kirjan julkaiseminen osaltaan todistaa.
Kirjoittajakunnan monipuolisuus taas todistaa Kurki-Suonion ammatillisten yhteyksien moninaisuudesta. On tohtoreita, professoreita useasta maasta, yliopiston kanslerikin, tavallisia opettajia ja nuorimpana viime kesänä valmistunut maisteri. Tämä runsaus tuo henkilökuvaan sellaista yksityiskohtaisuutta ja monitahoisuutta, jota monografiamuotoon kirjoitettu elämäkerta ei voisi tavoittaa parhaimmillaankaan. Kurki-Suonion persoonallisuutta luonnehtii hyvin se, että monia juttuja värittävät tunnepuolen kokemukset, vaikka artikkelin aihe olisi sinänsä kovaa asiaa.
Kurki-Suonion opetusfilosofiaa tarkastelevat kirjassa myös muut kuin luonnontieteiden opettajat ja professorit. Tai tarkemmin olisi ehkä hyvä puhua Kurki-Suonioiden opetusfilosofiasta, sillä Kurki-Suonio pitää hyvin merkittävänä toisen vaimonsa Riitan panosta opetusideoiden tuotteistamisessa yliopistollisiksi opettajankoulutuskursseiksi, didaktiseksi fysiikaksi. Hänen omat tuntemuksensa välittyvät jäähyväisluennosta. Hyvä yhteenveto opetusfilosofian pohjana olevista ajatuksista sisältyy hänen vuonna 2015 Luonnonfilosofian seuran kokouksessa pitämäänsä esitykseen. Nämä molemmat on otettu kirjaan sellaisinaan.
Alkutaipaleellaan didaktisen fysiikan tie fysiikan kouluopetuksen laadun parantamiseen ei ollut ihan ongelmaton. Vielä 1980-luvun alkupuolella fysiikan laitoksen johtoryhmä vähensi opettajille suunnattujen kurssien määrää ja antoi ohjeen, että ”didaktisen fysiikan hömpötys pitää lopettaa ja keskittyä oikean fysiikan opettamiseen”. Onneksi Kurki-Suoniot eivät antaneet periksi. Ja olihan itsepintaisuudelle perusteitakin, sillä Kurki-Suonion professuurin opetusalaksi oli määritelty jo alun perin opettajien fysiikan opetus.
Kirjaan otetut opettajien kokemukset todistavat ”hömpötyksen” merkityksestä. Vahvimmin tätä kuvaa ehkä Sari Yrjänäinen sanomalla, että ”fysiikan opetuksen täydennyskoulutus mullisti koko maailmankuvani”. Opettajien todistukseen täytyykin luottaa, sillä ainakaan tästä kirjasta ei käy ilmi, että didaktisen fysiikan ja hahmottavan lähestymistavan merkitystä fysiikan kouluopetukselle olisi arvioitu yhdessäkään tutkimuksessa yleisellä tasolla, vaikka aiheesta on kirjoitettu kymmeniä opinnäytteitä opetuksen suunnittelun ja yksittäisten fysiikan osa-alueiden opettamisen näkökulmasta.
Voit tutustua fysiikan opetuksen muutokseen ja sen tekijöihin, joiden joukkoon ehkä itsekin kuulut, jos olet saanut didaktisen fysiikan koulutuksen perusopinnoissasi tai DFCL-nimellä tunnetuilla täydennyskoulutuskursseilla. Kirjan voit tilata suoraan kustantajalta https://mfka.fi/tuote/merkitykset_ovat_ensin/.
