Miten kehitytään huippuosaajaksi?
Huipputeknologian sovellusten ja tuotteiden tekijöiksi tarvitaan maailmanluokan huippuosaajia. Yksi parhaista keinoista osaavien tekijöiden saamiseksi on koulutus. Tässä Suomi on perinteisesti ollut vahva, mutta parantamisen varaakin on. Erityisesti tieto- ja viestintäteknologisissa taidoissa on kehitettävää.
Opetushallituksen sivuilla todetaan seuraavasti. ”Tieto- ja viestintäteknologinen eli TVT-osaaminen on tärkeä kansalaistaito sekä itsessään että osana monilukutaitoa. Tieto- ja viestintäteknologia on sekä oppimisen kohde että väline, ja nykyisin sitä hyödynnetään opetuksessa ja oppimisessa aina varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Opetuksessa tuleekin huolehtia siitä, että kaikilla oppijoilla on mahdollisuudet tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittämiseen. TVT-taitoja tarvitaan digitalisoituvassa maailmassa yhä enemmän niin opinnoissa, työelämässä kuin arjessakin.” Todellisuus monessa Suomen koulussa on kuitenkin se, että opettajan omat TVT-taidot perustuvat harrastuneisuuteen ja tietoteknisten taitojen yhtenäistä oppimisen polkua ei muodostu.
Päättäjien puheissa todetaan usein, että pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa, Suomi tarvitsee huippuosaajia. Suomalaiset huippuosaajat ovat ulkomaisille yrityksille syy perustaa toimistoja Suomeen ja kotimaisille yrityksille motiivi jäädä Suomeen. Huippuosaajien avulla säilytetään mahdollisuudet pärjätä kovassa kansainvälisessä kilpailussa.
Tässä artikkelissa esitellään suomalainen ohjelmistoalan huippuosaaja Julius Ikkala. Hän työskentelee Vertex Systems:llä 3D-grafiikan parissa.
”Ohjelmistokehitys kaiken kaikkiaan, erityisesti 3D:hen liittyen, on jatkuvasti nopeassa muutoksessa. Uudet tekniikat ja innovaatiot haastavat oppimaan nopeasti ja hallitsemaan alati monimutkaistuvia kokonaisuuksia. Tälläisessä ympäristössä huippuosaaja pystyy luomaan uutta, selkeyttämään, yksinkertaistamaan ja ratkaisemaan lähes mahdottomalta tuntuvia haasteita yhteistyössä muiden kanssa.” toteaa Vertexin toimitusjohtaja Reijo Havonen.
”Yritykselle huippuosaaja on kilpailuetu, koska hän on nopea, osaa tehdä hyvin ylläpidettävää koodia ja tuottaa uusia innovaatioita.” Huippuosaaja taitaa myös tavalliset työelämätaidot: kyvyn tehdä yhteistyötä ja koordinoida tehtäviä toisten kanssa. ”On suotavaa myös jakaa osaamistaan toisille silloin kun sopiva tilanne sattuu kohdalle.” Näin Julius Ikkala luonnehtii työelämän huippuosaajaa.
Työelämän huippuosaajaksi kehittyminen on pitkä polku. Julius Ikkala sai ensimmäisen tietokoneensa 10-vuotiaana ja innostus tietotekniikkaan syntyi muutama vuosi myöhemmin, jolloin Julius asensi vanhaan win 98-koneeseen Linux-käyttöjärjestelmän. Pian olikin aika aloitella koodausta Javalla, C:llä ja C++:lla. Ohjelmointi-innostuksen herättäjänä olivat videopelit ja Demoskene vahvisti kiinnostusta grafiikkaan ja ääneen. Koodaustaidoista käytiin alkuun pientä kilpailua kaveriporukassa.
Ennen yliopisto-opintoja Juliuksen osaaminen kehittyi käytännössä kokonaan harrastuksen parissa. Koodausprojekteissa tarvittavaa fysiikkaa ja matematiikkaa oli opeteltava ennen kuin niitä käsiteltiin koulussa. Hyvät fysiikan ja matematiikan opettajat vastasivat koodausharrastajan kysymyksiin ja auttoivat projekteissa eteenpäin. Koulussa Julius olisi halunnut oppia erityisesti lineaarialgebraa enemmän ja aikaisemmin kuin sitä opetettiin. Lineaarialgebra on valtavan tärkeää ohjelmoinnin kannalta. Se tulee vastaan käytännössä aina kun tehdään geometrista laskentaa kuten esim. 3D-grafiikassa.
Vertexillä on huomattu ohjelmistoalan osaajien harrastuneisuus. ”Erityisesti nuorten kohdalla harrastuneisuus on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Olemme huomanneet, että esimerkiksi kesätyöhakijoiden joukossa lähes jokaisella hakijalla on liittää hakemuksen mukaan näytteitä harrastusprojekteistaan. Tämä on todella ilahduttava suunta. Kun aihe kiinnostaa ja innostaa myös työn ulkopuolella on mahdollisuudet kasvaa huippuosaajaksi vieläkin paremmat.” Vertexin henkilöstöpäällikkö Merja Mäkelä kertoo.
Miten koulussa tulisi opettaa tietoteknisiä taitoja? Juliuksen mielestä olisi hauska, että käsitöiden lisäksi koulussa olisi tietotekniikkaa. Hän rinnastaa tietotekniikan projektiluontoiseksi käsityöksi. Tässä Julius osuu naulan kantaan, koska myös osa tietotekniikkaa opettavista yliopistolehtoreista pitää tietotekniikkaa taide- ja taitoaineena. Tietotekniikan oppiminen on projektiluontoista ja oppilaiden osaamisen taidot hyvin erilaisia. Ohjelmoinnin opetuksessa kannattaisi opettaa myös koodin lukemista ja toisten tekemän koodin muokkaamista.
Mikä nykyisissä työtehtävissäsi on erityisen kiinnostavaa? ”Tietokonegrafiikassa pystytään jo fotorealismiin, mutta se on vielä liian hidasta interaktiiviselle sisällölle. Siispä huijataan! Approksimoidaan valon käytöstä vaihtelevalla menestyksellä. Virtuaalitodellisuus tuo oman joukkonsa vaatimuksia ja rajoituksia tietokonegrafiikalle, mikä pakottaa ajattelemaan erilaisia lähestymistapoja kuin tavallisesti.”
Kuten arvata saattaa tulevaisuuden osaajalta vaaditaan laajaa luonnontieteellistä pohjaa ja nopeaa uuden oppimista. Maailman muuttuessa jatkuva oppimisen filosofian ymmärtäminen on keskeistä. Oman osaamisen ylläpitämiseen on monia tapoja, mutta huippuosaajan tulee seurata jatkuvasti myös alansa kansainvälisiä tutkimuksia. Julius muistuttaa, että vaikka ohjelmoijan tulee oppia jatkuvasti uutta, ei se ole läheskään niin rankkaa kuin sen voisi kuvitella olevan. ”Vähitellen sitä alkaa huomata yleisiä toimintaperiaatteita niin ohjelmointikielten kuin ohjelmointirajapintojenkin välillä. Lopulta tämä ”uuden oppiminen” ei vaadi paljoakaan päänvaivaa, kun asiat toimivat ennalta tutuilla periaatteilla, pienellä variaatiolla.”
Mitä tulevaisuus Juliuksen mielestä tuo tullessaan? Tekoälyn kehittyminen on siinä vaiheessa, että se korvaa ihmisen koodarina, mikä on Juliuksen mielestä vain ajan kysymys. ”On jo olemassa neuroverkkosovellus, joka kirjoittaa lyhyitä koodinpätkiä luonnollisella kielellä kerrotun toiveen mukaan. On mahdollista, etteivät neuroverkot ole se tekoälytekniikka, joka tähän yltää, mutta sitten tulee joskus jokin toinen tekniikka.”
”Tekoäly toimii tällä hetkellä koodarin apuna, koska niillä menee isommissa kokonaisuuksissa vielä pakka sekaisin. Lähitulevaisuudessa tekoäly ehkä osaa räätälöidä olemassa olevaa koodipohjaa asiakaskohtaisesti, mutta kirjoittaa kokonaisia toteutuksia vain tietyillä aloilla. Sanoisin että ehkä noin 30 vuoden päästä enimmäkseen tekoälyn koodaama koodi on jo hyvin yleistä. ” Julius tietää, mistä puhuu ja jatkaa. ”Tekoäly korvannee myös paljon muitakin aloja, varsinkin päätyessään tuohon viimeiseen askeleeseen. Tämä pitäisi ottaa huomioon yhteiskunnallisella tasolla, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. ”
Ohjelmointi on tällä hetkellä yksi matematiikan opiskelun tavoitteista. Tämä liittynee käsitykseen, että matematiikka ja ohjelmointi kulkisivat käsi kädessä. Julius kokee ohjelmoinnin enemmänkin liimana eri alojen välillä, koska ohjelman tavoite määrittää pitkälti sen, millaista tietotaitoa tarvitaan. ”Esimerkiksi talonsuunnitteluohjelmistoa kirjoittaessa on tärkeää tietää talonrakennuksesta, urheilukellon kohdalla fysioterapiasta ja nuotinnosohjelmistossa musiikista. Matematiikan osaaminen on hyvä työkalu ilmiöiden mallintamiseen, mutta kaikki ohjelmat eivät ole matemaattisesti raskaita.”
Digiajan peruskoulu II -raportin (2020) mukaan digitalisaatio on edennyt kouluissa eri tahtiin, koska koulujen mahdollisuudet hyödyntää digitaalisia opetus- ja oppimismahdollisuuksia ovat hyvin erilaiset. Kun jokin asia on kaikkien vastuulla, käytännössä se ei ole kenenkään vastuulla. Koulujen arkea on myös tietotekniikan taitojen opettaminen oppiaineiden sisältöjen kustannuksella. Oppilaat joutuvat prosessoimaan samaan aikaan teknologian käyttöä ja uusia opittavia oppiainesisältöjä.
Sekä opettajien että oppilaiden puutteet välinetaidoissa ja tietotekniikan perusteiden hallinnassa haittaavat tarkoituksenmukaista ja tehokasta tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Koska tieto- ja viestintäteknisten kansalaistaitojen opetus ei nykyisin ole systemaattista, on se oppilaiden ja opiskelijoiden näkökulmasta hyvin eriarvoista niin jatko-opinnoissa kuin työelämässä ja yhteiskunnassa. Jos halutaan taata nuorille tietoteknisten taitojen koulutuksellista tasa-arvoa, siihen on taattava resursseja: aikaa näiden kansalaistaitojen opettamiseen erillisillä oppitunneilla sekä rahaa hankintoihin ja opettajien täydennyskoulutukseen.
Kuvat: Julius Ikkala
