Tietotekniikan opetuksen villi länsi
Vuosi 1981 on merkittävä rajapyykki tietokoneiden historiassa, koska silloin julkaistiin ensimmäinen henkilökohtainen tietokone IBM Personal Computer (PC), jonka käyttöjärjestelmä oli PC-DOS. PC-DOS käyttöjärjestelmän IBM oli lisensoinut uudelta Microsoft nimiseltä ohjelmistoyritykseltä. Henkilökohtaiseksi tietokoneeksi IBM-PC:stä ei vielä ollut, johtuen kalliista hinnasta. Mutta se loi standardin levällään oleville tietokonemarkkinoille. Esimerkiksi kotiin hommattiin tuolloin Atari ja Commodore tietokoneita lähinnä viihdekäyttöön.
Valinnaisen tietotekniikka-oppiaineen synty
Läpimurto markkinoilla tapahtui vasta 1980-luvun puolivälissä, kun IBM-PC konetta alettiin kloonata, jolloin syntyi IBM-PC kloonikoneet, joissa käyttöjärjestelmänä oli Microsoftin oma MS-DOS käyttöjärjestelmä. Tämä tietysti ärsytti IBM:ää, mutta koska IBM omisti vain lisenssin, eikä koodia, niin kloonikoneet valtasivat markkinat ja Microsoft alkoi kasvaa merkittäväksi ohjelmistoyritykseksi. Tietokoneet löysivät tiensä yritysten lisäksi myös kouluihin, ja varsinkin isot lukiot niitä hommasivat ensimmäisinä etunenässä. Tietotekniikasta tuli valinnainen oppiaine.
1980-luvulla alettiin tiedostaa tulevaisuuden tietoyhteiskunta
Vuoden 1985 opetussuunnitelmassa haluttiin yhtenäistää opetuksen sisältöjä Suomessa, ja silloin ensimmäisen kerran kouluhallitus ehdotti tietotekniikkaa koulujen valinnaisaineeksi. Tällöin annettiin tila- ja laitesuosituksia opetuksen järjestämiseksi.
Tietotekniikka nähtiin ensisijaisesti kansalaistaitona ja jokapäiväisenä työvälineenä, jonka käyttötaidot pitää oppia jo peruskoulussa. Ensimmäisiä opetettavia asioita tietotekniikassa olivat ohjelmointi, tietokoneen ja sen ohjelmien käyttötaidot ja perusteet, tietokoneen rakenne sekä tekstinkäsittely. Ongelmaksi tietotekniikan opetuksessa koettiin opettajien olemattomat taidot ja laitteiden vähäisyys.
Tietotekniikka nähtiin vain oppimisen välineenä, eikä hyötyä sen soveltamisesta muihin oppiaineisiin haluttu nähdä. Tietokone oli vielä kauhistus koulumaailmassa. Pelättiin, että koko opetus muuttuu tietokonepainotteiseksi. Tietotekniikan toivat kouluihin lähinnä yksittäiset innokkaat opettajat. Vaikka sen merkitys tiedostettiin 1980-luvulla, niin oppiaineen asemaan tietotekniikka ei vielä tänä päivänäkään ole päässyt.
Ensimmäiset kokemukseni tietotekniikan opetuksesta ovat myös vuodelta 1985, jolloin oman lukion valinnaisaineena opiskeltiin Basic-ohjelmointia. Vaikka tietotekniikkaa oli vain yksi kurssi lukiossani, niin siinä oli kuitenkin jotain lumoavaa ja inspiroivaa. Ajatus siitä, että konetta voi ohjata komennoilla, oli koukuttava.
1990-luku oli tietotekniikan kulta-aikaa
Windows-käyttöjärjestelmä muutti tietokoneen käytön käyttäjäystävälliseksi, ja Internet avasi maailman kotiin ja kouluun. Vuoden 1994 opetussuunnitelmassa alettiin puhua koulujen tietostrategiasta ja voidaan sanoa, että 1990-luvulla tietotekniikka jalkautui toden teolla koulumaailmaan. Yksi syy tähän on myös se, että laitteet halpenivat. Myös Nokian kasvaminen yhdeksi maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi loi Suomeen tietotekniikkamyönteisen ilmapiirin, joka jatkui vielä 2000-luvulle asti. Teknologia-ammattien arvostus kasvoi.
Tietotekniikan kehitys 1990-luvulla oli kuitenkin nopeaa, joten opettajien osaamattomuus tietotekniikassa vähensi sen laajamittaista käyttöä opetuksessa. Käytännössä tietotekniikan opetus jäi muutamien innokkaiden opettajien kontolle, jotka olivat usein vastavalmistuneita matemaattisten aineiden opettajia, niin kuin minä.
Niissä kouluissa, joissa opetusta järjestettiin, tietotekniikasta tuli suosittu valinnainen oppiaine. Oppilaat olivat kiinnostuneita ja innostuneita kaikesta uudesta. Opetus tapahtui sitä varten perustetuissa atk-luokissa. Tietotekniikka nähtiin nyt jo mahdollisuutena integroida osaksi opetusta. 1990-luvulla tietotekniikasta tehtiin oppikirjoja yläkouluun, mutta koska tietotekniikka ei ollut pakollinen oppiaine, tietotekniikan oppikirjat keskittyivät jatkossa lähinnä yritysmaailman tarpeisiin. Tietotekniikan pedagogiikkaa ja sisältöjä ei kehitetty valtakunnallisesti oppiaineen näkökulmasta, vaan kehitys tapahtui paikallisesti. Yliopistoissa alettiin kuitenkin opettaa koulutusteknologiaa.
2000-luvulla tehtiin kokeiluja tietotekniikan integroimiseksi muihin oppiaineisiin
1990-luvun lopulla alettiin huolestua siitä, saavatko nuoret tarpeeksi hyvän tvt-osaamisen tason teknologia-ammatteihin ja tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan. Siksi vuonna 2002 kunnat velvoitettiin tekemään tietostrategiasuunnitelma kouluille, ja opettajille määriteltiin ope.fi taitotasot. Tavoitteena oli integroida tietotekniikan opetusta muihin oppiaineisiin.
Koulutusta opettajille järjestettiin, mutta itse näkisin, että käytännössä aineenopettajat tekivät lähinnä PowerPoint-esityksiä oppilaiden kanssa ja tietoa haettiin Internetistä. Esteenä laajemmalle käytölle usein oli se, että koulun atk-luokka ei ollut vapaana. Kaikki muu tietotekniikan hyödyntäminen jäi käytännössä innokkaiden tietotekniikan opettajien kontolle.
Koska tietotekniikan opetus on ollut yksittäisten opettajien harrastuneisuuden varassa, niin mitään valtakunnallisia sisältöjä oppiaineeseen ei syntynyt. Taitotasolistauksista syntyneet sisällöt olivat paikallisia ja käytännössä tavoittivat vain osan oppilaista. Minä opetin 1990- ja 2000-luvulla tietotekniikassa käyttöjärjestelmän ja laitteiston perusteita, toimisto-ohjelmia, kuvan- ja videonkäsittelyä, vektori- ja bittigrafiikkaa, hypermediaa, kotisivun tekemistä, ohjelmointia ja animaatiota. Siis tietotekniikan tunnilla käytiin kaikkea sitä, mitä olisi voinut myös käydä oppitunnilla. Kaiken opetuksessa käyttämäni opetusmateriaalin tein itse.
Osa oppilaista valitsi kaikki valinnaiset tietotekniikkakurssit, osa taas ei yhtään. Oppilaiden tasoerot olivat valtavat. Suuria eroja oli varmasti myös koulujen ja eri kuntien välillä. Tietotekniikasta tuli koulussa helposti nörttipoikien valinnaisaine, mikä sinänsä ei ole huono asia. Tytöt eivät tietotekniikkaa kuitenkaan valinneet, mikä yhteiskunnallisesti katsoen on huono asia. Koulujen tietotekniikan opetus kehittyi joissain kouluissa huimasti, ja kiitos siitä kuuluu taas aktiivisille tietotekniikan opettajille.
Tietotekniikka oli yhä edelleen suosittu valinnainen oppiaine, mutta integrointi muihin oppiaineisiin jäi vähäiseksi. Valtakunnallisesti yhtenäisen oppimateriaalin puuttumisen takia alkoivat tietotekniikan opettajat verkostoitua. Innokas-verkosto ja ITK ovat tästä hyviä esimerkkejä. Tämä on osaltaan vienyt tietotekniikan opetusta eteenpäin ja luonut joitain yhtenäisiä käytäntöjä.
2010-luvulla oppimisympäristöt otettiin laajempaan käyttöön
Vuonna 2014 tuli uusi opetussuunnitelma ja taas oltiin huolestuneita. Nähtiin, että oppilaiden ja opettajien tieto- ja viestintätekninen osaaminen on heikkoa. Haluttiin ottaa digiloikka, mutta käytännössä monessa koulussa se on ollut loikka taaksepäin.
Jokaiselle oppilaalle haluttiin oma henkilökohtainen laite. Useissa kunnissa päädyttiin helppoihin ratkaisuihin ja koulu sai tabletit tietokoneiden sijasta. Rahat laitteisiin yleensä löytyvät, mutta sähköiset oppikirjat eivät ole vieläkään yleistyneet peruskoulussa, jolloin laitteet ovat jääneet vähemmälle käytölle.
2010-luvulla koulun tietotekniikkaopetus integroituna muihin oppiaineisiin on ollut lähinnä Google Classroom, Peda.net, Moodle- ja Kahoot-opetusta. Joissain asioissa on menty eteenpäin, esimerkiksi näiden ja vastaavien oppimisympäristön käyttö ja sen tarjoamat työkalut. Mutta riittääkö se?
Vastaavasti perinteisten perushyötyohjelmien käyttö on vähentynyt ja tilalle ovat tulleet selainpohjaiset työkalut. Tabletit ovat madaltaneet taitotason ja samalla kiinnostuksen tvt-taitojen kehittämiseen erittäin alas. Tablettien automatisoidut toiminnot eivät paranna tvt-osaamista. Käytännössä opitaan vain nettikäyttöä. Perustaidot ja tiedot jäävät oppimatta. Tietotekniikka valinnaisaineena on menettänyt suosiota johtuen koulujen tablettityökaluista, ja monessa koulussa nyt jo harkitaan tietotekniikkaluokan poistamista, koska oppilailla on omat henkilökohtaiset laitteet. Käytännössä lukioon tulee nyt pahimmassa tapauksessa tabletti-opetuksen käyneitä oppilaita, jotka eivät välttämättä osaa edes tietokonetta käynnistää tai edes syöttää siihen merkkejä tai osaa tallentaa tietoa tietokoneen kovalevylle. Tietotekniikan opetus on yhä edelleen liikaa yksittäisten opettajien innostuksen varassa. Ilman pakollista yhtenäistä opetusta ja oppisisältöjä oppilaiden tasoerot tvt-taidoissa pysyvät suurina.
2020-luvun alussa ollaan tienhaarassa
Parhaimmillaan koulujen tietotekniikkaopetus on sitä, että koulussa käytetään monenlaisia tvt-laitteita, hyötyohjelmia ja sähköisiä oppimisympäristöjä sekaisin. Oppilailla on mahdollisuus käyttää perinteisiä hyötyohjelmia – esimerkiksi LibreOffice, Inkscape, GIMP – töiden tekemiseen. Kannettava tietokone nähdään ensisijaisesti työkoneena. Koulun kaikki oppilaat saavat pakollisen tietotekniikkaopetuksen pätevältä opettajalta 7. luokalla, jossa opitaan hyvä perusta laitteiden ja perushyötyohjelmien käytöstä. Myös opettajille annetaan koulutusta, jolloin opettajat osaavat soveltaa monipuolisesti koulun laitteita käytäntöön. Sähköisten oppikirjojen ja oppimisympäristöjen käyttö on arkipäivää. Lisäksi koulussa on valinnaista tietotekniikkaa.
Pahimmillaan koulussa on käytössä oppilailla vain tabletit. Tietokoneluokka on poistettu käytöstä. Sähköisiä oppikirjoja ei käytetä, jolloin oppilaat eivät kanna useinkaan laitteita mukana. Samat oppilaat, joilla ennen oli vihko ja kynä kotona, on nyt tabletti kotona tai rikki. Sähköisten oppimisympäristöjen käyttö myös ontuu, koska oppilailla on kirjautumisongelmia tai oppilaat unohtavat salasanoja, jolloin suurin osa ajasta oppitunnilla menee teknisten ongelmien selvittelyyn. Opettajat turhautuvat ja stressaantuvat tästä. Tablettien kanssa opitaan vain kikkoja ja niksejä, kuinka opettajan vaatimat työt saadaan palautettua oppimisympäristöihin. Kumpi toimintakulttuuri on teidän koulussanne?
Koska tabletit on ensisijaisesti suunniteltu viihdekäyttöön netissä – eikä työskentelyyn hyötyohjelmilla, niin työskentelykulttuuri on mennyt monessa koulussa huonompaan suuntaan. Tämä näkyy nyt joidenkin oppilaiden keskittymiskyvyn puuttumisena, eikä korona tai oma puhelin ole auttanut asiaa, päinvastoin. Lisääntynyt vapaa-ajan viihdekäyttö on lisännyt myös oppilaiden uniongelmia, mikä on entisestään pahentanut asiaa.
Todellinen digiloikka tehtiin vasta viime keväänä, kun oppilaat siirtyivät kolmen kuukauden etäopetukseen. Ilman henkilökohtaisia laitteita tämä ei olisi onnistunut. Siitä on nyt kiittäminen vuoden 2014 opetussuunnitelmaa. Tämä digiloikka pitäisi nähdä mahdollisuutena uuteen työskentelykulttuuriin. Varmaan 90-prosenttisesti etäopetus on onnistunut hyvin, mutta tukea tarvitsevat oppilaat ovat kärsineet.
Minä näen nykyisen tilanteen siten, että nyt ollaan tienhaarassa. Jos tyydymme tabletti-opetukseen, niin oppilaiden tvt-taitotaso jää nettisurfailun tasolle. Tietotekniikka valinnaisaineena vähenee tai poistuu kokonaan koulun valinnaisainetarjonnasta. Samalla menetämme huiput ja niiden kiinnostuksen tietotekniikkaan. Jos tiedostamme tämän ongelman, niin meillä on valittavana toinenkin tie. Muutamme tabletit kannettaviin tietokoneisiin ja käytämme oikeita hyötyohjelmia töiden tekemiseen. Oppilaille pidetään pakollista tietotekniikkaopetusta, jossa opetamme laitteistojen ja hyötyohjelmien perusteet. Samalla opitaan työskentelytaitoja, joita oikeasti tarvitaan työelämässä. Joko aika olisi kypsä pakolliselle tietotekniikan opetukselle?
Tulevaisuuden visio
Mielestäni valtakunnallisesti pitäisi sopia, mikä on se perustaso, jonka jokaisen yläkoululaisen pitäisi konkreettisesti osata. Taitotasoa pitäisi lähestyä työelämän näkökulmasta – oikeita taitoja oikeilla työkaluilla, ei keinotekoisilla ja keksityillä työkaluilla.
Taitotaso voisi olla esimerkiksi tiedon tallennus, näppäimistön hallinta, tietoturva, toimisto-ohjelmat, perusteet vektori- ja bittigrafiikasta sekä valokuvan- ja videonkäsittelystä ja ohjelmoinnin alkeet. Tarvitaan teoriaa ja käytännön harjoituksia sekä opetusmateriaalia. Tämä onnistuisi, jos tietotekniikka olisi valtakunnallinen pakollinen oppiaine esimerkiksi 7. luokalla. Siirtymävaiheet koulusta toiseen ovat tärkeitä, siksi tietotekniikkaa pitäisi opettaa juuri 7. luokalla ja lukion 1. luokalla.
Tietotekniikka pakollisena oppiaineena hyödyntäisi kaikkia opettajia ja oppilaita sekä loisi oikeaa työskentelykulttuuria kouluun. Sen lisäksi voisi olla myös valinnaista tietotekniikkaa niille ”nörteille”, jotka haluavat edetä tietotekniikassa pidemmälle. Ilman näitä nörttejä Suomeen ei synny uusia nokioita, jotka luovat uusia työpaikkoja.
Oppimisympäristöt työkaluineen riittävät muissa oppiaineissa vallan hyvin. Ei ole mitään järkeä, että aineenopettajat turhautuvat opettaessaan kukin eri tavalla tvt-perusteita oppilaille oman oppitunnin aikana. Se kaikki on pois oman aineen opettamisesta. Jos vastuu tietotekniikan opettamisesta sysätään oppiaineiden aineenopettajille, niin tietotekniikan opetus, sisällöt ja arviointi eivät kehity. Jäädään junnaamaan aloitusruutuun tai mennään sisällön puolesta sivuraiteille. Käytännössä tvt-perusteita ei opeteta, vaan käydään yksittäisiä irrallisia asioita, jotka eivät kiinnity mihinkään aiemmin opittuun.
Oppilaat kyllä oppivat kukin tasonsa mukaisesti, kun heitä ohjaa pätevä opettaja, mutta itsestään oppilaat oppivat vain laitteiden viihdekäytön. Diginatiiveja oppilaita ei ole olemassakaan. Oppilaat oppivat vain tekemällä tarpeeksi haastavia tehtäviä tarpeeksi paljon. Aluksi tehtävät voivat olla “Tee mallista” -tehtäviä, joissa rimaa nostetaan ylöspäin, vasta sen jälkeen tulee soveltaminen käytäntöön. Tietotekniikassa pitäisi oppia myös teoriaa ja käsitteitä, jotta perusta olisi tarpeeksi vahva uuden oppimiselle. Ilman pakollista valtakunnallista tietotekniikan opetusta meillä on vain tietotekniikan opetuksen villi länsi.
Tee testi omista tvt-taidoistasi. Tehtävät on otettu yläkoululaisten tietotekniikan tuntitehtävistä.
Tehtävä 1. Piirrä kuutioristi Paint-bittigrafiikkaohjelmassa ja kopioi se tekstinkäsittelyohjelmaan. Laita teksti kahteen palstaan, jossa palstojen väli on 2,0 cm ja viiva välissä. Laita palstoihin tekstiin asetus, jossa teksti tasataan molempiin reunoihin ja laita teksti kiertämään kuutioristiä. Lisää lopuksi tekstinkäsittelyohjelman piirtotyökaluilla palstojen taakse pyöristetty suorakulmio. Muuta sen reunaviivan väri punaiseksi ja täyttöväri vaalean oranssiksi. Tallenna tiedosto USB-muistitikulle perustamaasi Jutut-kansioon.
Tehtävä 2. Tee taulukkolaskentaohjelmassa kuvan mukainen taulukko. Lisää siihen tekstit ja muotoilut kuten kuvassa soluissa A1:C7. Laske Myynnin arvo (Myynti ∙ Hinta) ja pystysarakkeiden summa. Tee auton myynnistä sektoridiagrammi (Solut A1:B7). Lisää diagrammiin otsake, prosenttiosuus ja muuta taustan täyttö. Voit tehdä kuvion joko MS Excel tai LibreOffice Calc -ohjelmalla. Tallenna valmis asiakirja Google Drive -kansioon ja jaa opettajalle.
Tehtävä 3. Piirrä nuoli vektorigrafiikkaohjelmalla ja väännä se kaarevaksi. Lisää liukuväri ja varjostus. Laita teksti kiertämään nuolta. Voit piirtää tämän esimerkiksi Inkscape-ohjelmalla. Tallenna kuva png-muodossa.
Tehtävä 4. Laita juna tulemaan ulos tietokoneruudusta. Pinnoita tytön iho niin, että se halkeilee. Kuvat: Pixabay (CC0). Voit tehdä tämä esimerkiksi Paint.NET-ohjelmalla. Tallenna valmiit kuvat jpg-muodossa ja lisää ne tekstinkäsittelyohjelmaan.
Tehtävä 5. Tee koodaamalla ohjelma, joka piirtää alla olevan kuvion. Voit tehdä sen esimerkiksi Scratch-ohjelmalla tai esimerkiksi P5.js-ohjelmointiympäristössä.
Tehtävä 6. Tee koodaamalla html-kielellä seuraava taulukko.
Arvostele osaamisesi:
| Tehtäviä oikein | Numero |
| 1 oikein | 5 |
| 2 oikein | 6 |
| 3 oikein | 7 |
| 4 oikein | 8 |
| 5 oikein | 9 |
| 6 oikein | 10 |
