Pitkän matematiikan perusteet etänä -kurssi tutorin silmin
Ei pelkkä työharjoittelu, vaan ensikosketus mahdolliseen unelma-ammattiin!
Elettiin toukokuun puoliväliä ja olin jo henkisesti valmistautunut, että viettäisin tämänkin kesän edellisten kesien tapaan tuttuja töitä tehden omalla kotipaikkakunnallani Kajaanissa. Pari matematiikan kurssia täytyisi ensin saattaa loppuun opintopisteiden toivossa ja ennen juhannusta saisi luentomonisteet ja tehtäväpaperit rei’ittää kansioon ja kansion asettaa penaalin viereen hyllylle loppukesän ajaksi pölyttymään. Tarina ei kuitenkaan ollut tämän pituinen, vaan paljon pidempi ja mielenkiintoisempi! Sähköpostiin nimittäin saapui viesti, jossa etsittiin tutoreita Pitkän matematiikan perusteet etänä -kurssille, jota MAOL oli järjestämässä yhdessä Kesälukioseuran kanssa. Tavallisesti harkitsisin tällaisia asioita päivän tai pari, mutta tällä kertaa en aikaillut, vaan laitoin heti viestiä kurssin vetäjälle Piia Haapsaarelle. Tämä oli takuuvarmasti tämän vuoden yksi parhaimmista päätöksistäni, josta tulen kiittelemään itseäni vielä pitkään!
Kurssille osallistui yli 80 oppilasta monenlaisin lähtökohdin: osa oli 1. lukiovuoden matematiikan opinnot suorittaneita ja toiset valmistautuivat ylioppilaskirjoituksiin joko tulevan syksyn abiturientteina tai matematiikan ylioppilasarvosanan korottajina. Kurssin päätavoitteena oli läpikäydä pitkän matematiikan kurssien 1-8 perusteet sellaisella tasolla, että jokainen kurssille osallistuva nuori pysyisi mukana loppuun asti. Lähtökohtaisesti erittäin kunnianhimoinen ja haastava asetelma, mutta mielestäni tässä tavoitteessa onnistuttiin varsin hyvin ja myös kurssilaisten antama palaute oli pääsääntöisesti positiivista. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä kurssi oli ensimmäinen laatuaan, joten täydellistä lopputulosta on hankala heti saavuttaa. Sitä paitsi, jos aloitus olisi täydellinen, miten riittäisi nälkää jatkokehittämiseen?
Me tutorit olimme Oulun yliopiston aineenopettajalinjan opiskelijoita. Tutorina toimiminen oli osa pakollista aineenopettajaharjoittelua. Tehtävänämme kurssilla oli toimia iltapäivisin tutorina laskupajassa, johon oppilaat tulivat laskemaan tehtäviä, jotka liittyivät aamupäivän oppitunnilla Piian johdolla käytyihin teemoihin. Tehtäviä oli monta eri tasoa: perus-, keski- ja haastava taso sekä soveltavien ja ylioppilastehtävien taso. Lisäksi kurssimateriaaleista löytyi edistyneemmille ja aiheista kiinnostuneille erityistehtäviä, joissa harjoiteltiin esim. todistamista tai pohdiskeltiin matemaattisia väittämiä. Määrällisesti tehtäviä kertyikin laskettavaksi kahden tunnin ajaksi varsin paljon, mutta eihän se oppilaita säikäyttänyt. Kukin sai edetä omaan tahtiinsa ja pelottomasti astua mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Annoin omille pienryhmilleni mahdollisuuden kysyä kysymyksiä ääneen Zoomissa mikin välityksellä, chatissä julkisesti tai yksityisviestinä ja tarvittaessa lähettää kuvia WhatsAppin kautta suoraan omaan puhelimeeni. Mielestäni usea vaihtoehto toimi hyvin, koska jokaiselle yhteydenottotavalle löytyi käyttäjänsä. Kameroiden käyttöä hieman arkailtiin, mutta viimeisenä kurssipäivänä pienryhmäni oppilaat yllättivät ja laittoivat kameransa päälle. Tutor oli yhtä hymyä koko laskupajakerran ajan ja oli mieltä lämmittävää nähdä kamerankin välityksellä, kuinka nuoret työstivät tehtäviään ahkerasti, toisinaan pysähtyivät pohtimaan syvällisesti matemaattisia ongelmia ja muodostivat tutorille hienoja kysymyksiä matalalla kynnyksellä – matematiikan oppimisen iloa parhaimmillaan!
Kurssin anti jatkoa ajatellen oli uskoakseni jokaiselle, niin opettajille, tutoreille kuin tietenkin oppilaille, varsin merkittävä: Kurssin päävastuuta kantavat henkilöt saivat ennen kurssia suunnittelemansa ideat, toimintatavat ja materiaalit testiin käytännössä. Tutorit saivat arvokasta kokemusta opettamisesta, oppilaiden tukemisesta ja ilmapiirin luonnista, sekä harjaantuivat käyttämään etenkin Zoom-sovellusta etäopetuksessa, ja lisäksi tutustuivat myös muihin oppimista tehostaviin välineisiin, kuten Flipgridiin. Oppilaiden näkökulmasta katsottuna, eroja kevään korona-aikaiseen etäopetukseen on varmasti ollut. Koulukohtaiset erot opetusmenetelmissä ja -tottumuksissa ovat tietenkin suuret, mutta näkisin, että tällä kurssilla oppilaat saivat etenkin itseluottamusta omaan tekemiseen sekä oppivat arvioimaan omaa osaamistaan. Itse pidän kurssin yhtenä suurimmista anneista oppilaille nimenomaan tätä itsearvioinnin opettelua. Tällöin oppilas joutuu punnitsemaan toden teolla, mitä on oppinut ja missä olisi vielä parannettavaa, joten esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiin tai ihan vain kurssikokeeseen valmistautumisesta tulee helpompaa. Itsearviointitaidot eivät rajoitu pelkästään matematiikan oppimisen tarkasteluun, vaan ovat merkittäviä taitoja myös muilla elämän osa-alueilla ja tulevaisuudessa myös työelämässä!
Kurssin järjestelyistä kiittelen suuresti pääorganisoijaa Piia Haapsaarta, avustavan opettajan roolissa toiminutta Tarja Ylivuorta, Kesälukioseuran Juuli Jalavalaa ja viimeisimpinä mutta ei vähäisimpinä tutor-kollegoita ja upeita kurssilaisia. Tämä oli itselleni ensimmäinen kosketus matematiikan opettajamaailmaan, joten jatkoa ajatellen, parempaa aloitusta ei olisi voinut saada luultavasti mistään muualta. Tukea oli saatavissa tutoreille liki ympäri vuorokauden ja ilmapiiri oli hyväksyvä jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Alkujännityksestä oli helppo päästä eroon, kun sai työskennellä kannustavassa porukassa ja hyvässä hengessä. Erityisen ylpeä olen meidän rohkeista ja taitavista kurssilaisista, jotka ennakkoluulottomasti osallistuivat etäyhteyksien välityksellä eri puolilta Suomea kurssille ja tekivät omalla osallistumisellaan kurssista mahdollisen. Ilman oppilaita, ei ole myöskään opettajia!
Janne Moilanen
Matematiikan aineenopettajaopiskelija, Oulu
Lue myös apuopettajana olleen Tarja Ylivuoren juttu Pitkän matematiikan perusteet etänä https://www.dimensiolehti.fi/pitkan-matematiikan-perusteet-etana/ (julkaistu 17.8.2020)
