Paljon vartijoina
Vaikka tuskin kenellekään on epäselvää, mitä elinkeinoelämässä ajatellaan matematiikan tärkeydestä oppiaineena, kerrataan varmuuden vuoksi vielä. Matematiikan opiskelu on äärimmäisen tärkeää, ja tämä pätee kaikkiin nuoriin. Matemaattista osaamista ei saa päästää rapistumaan teknologisesta kehityksestä huolimatta. Eikä tärkeää ole vain matematiikka itsessään, vaan myös kaikki se muu, mikä matemaattisen ja loogisen ajattelun myötä avautuu ja kehittyy: kemia, fysiikka ja talousosaaminen muutamina esimerkkeinä.
Tulen juuri kuuntelemasta Stanfordin yliopiston professoria Robert Siegelia. Hän opettaa teknologista murrosta ja sen johtamista Kaliforniassa kuuluisassa yliopistossa, joka houkuttelee opiskelijoita kaikkialta maailmasta. Kalifornia on osavaltio, joka on osoittanut jo moneen kertaan olevansa koko maailman ”tulevaisuushautomo”. Robin perusviesti on, että digitaalinen ja fyysinen tulevat yhdistymään. Siksi kaikkien tulee ymmärtää algoritmeista edes vähän. Samasta syystä tulevaisuuden liiketoimintaympäristö tulee olemaan kaikilla digitaalinen. Kun toiminta muuttuu digitaaliseksi, sitä ei enää pidättele valtioiden tai maanosien rajat. Digitaalisuus siis viimeistään johtaa globaalisuuteen. Tässä tulevaisuudessa menestyy todennäköisimmin se, joka osaa kerätä ja analysoida tietoa älykkäästi, sekä rakentaa sen päälle uutta toimintaa. Ja tähän matematiikan opiskelu luo pohjaa.
Nostimme EK:ssa vaikuttamisessamme peruskoulun tikun nokkaan. Ehdotimme hallituksen kärkihankkeeksi osaamistakuuta peruskouluun. Osaamistakuulla tarkoitamme lupausta siitä, että jokainen nuori oppii peruskoulussa sujuvasti lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Tällä hetkellä peruskoulumme vuotaa, ja liian moni nuori jää ilman riittäviä perustaitoja. Kuulimme monia eri alojen asiantuntijoita ja teimme konkreettisia ehdotuksia korjaaviksi toimenpiteiksi. Ensimmäinen on oppimisanalytiikan käyttäminen. Sen avulla opettajalle selviäisi heti, kenellä oppimisessa eteenpäin pääseminen edellyttää erityisiä toimia, toisaalta kenellä oppiminen taas sujuu kuin tanssi ja hänelle tarvitaan lisää haasteita. Tämähän olisi tärkeää erityisesti matematiikassa. Nuorelle ei saisi syntyä ainakaan inhoa ja voimattomuutta aineen opiskelua kohtaan. Toisaalta matematiikassa taitavien kiinnostusta kannattaa ruokkia. Toinen ehdotuksistamme koski lisäavun tarvetta luokkien arjessa. Luokkakoot ovat suuria ja nuorilla on tarve aikuisen läsnäololle. Kolmanneksi ehdotimme yläkouluun uudistusta, joka silloittaisi osan nuorista toiselle asteelle käytännön tekemisen kautta. Osa meistä, kun oppii paremmin konkreettisen tekemisen avulla.
Matematiikan yhteiskunnallinen vaikuttavuus on huikea. Se vaan jää usein piiloon. Tarvitaan jatkuvasti esimerkkejä siitä, kuinka matematiikkaa löytyy miltei mistä tahansa käytännön sovelluksesta. Matematiikan kautta voidaan myös rakentaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Viittasin jo aiemmin algoritmeihin. Se, joka niitä kirjoittaa, päättää niiden luonteen. Siksi lukujen ymmärtäminen ja looginen ajattelu on myös tasa-arvokysymys. Lisäksi Suomessa on edelleen hyvin sukupuolittuneet työmarkkinat. Tässä tilanteessa jokainen, joka jättää matematiikan nuorena lukematta sulkee itseltään monta ammattia. Valitettavasti monesti myös tietämättömyyttään.
Luokanopettajat ja matematiikan aineopettajat ovat paljon vartijoina. Kun opettaja onnistuu avaamaan nuorelle lukujen ja logiikan maailman, nuori saa ison osan niistä valmiuksista, joilla tulevaisuudessa pärjää. Se on hieno suoritus. Mutta puhutaanko liikaa vain ”ällistä” ja pitkästä matematiikasta? Unohtuuko matematiikan osaamisen tärkeys myös ammatillisessa koulutuksessa? Olisiko parempi, jos lukiossa yhä useampi opiskelisi pitkän matematiikan kurssit ja kirjoittaisi ylioppilaskirjoituksissa matematiikan, vaikkapa sitten alemmalla arvosanalla? Alat ja tarpeet ovat erilaisia, siksi lukion lyhyenkin matematiikan opiskelu, ja sen kirjoittaminen YO-kirjoituksissa on hyvä asia.
Tämän kirjoituksen lukee todennäköisimmin opettaja, vaikka se nettijulkaisuna on toki kaikkien luettavissa. Haluan liittää tähän kirjoitukseeni seuraavan huomautuksen. Olen nimittäin huomannut, että nostaessani yhden asian esiin, viestini luetaan niin, että muu on merkityksetöntä. Tästä ei ole tietenkään kyse. Esimerkiksi äidinkieli, vieraat kielet, historia ja luovat aineet ovat myös tärkeitä oppiaineita matematiikan rinnalla. Olen ollut työni vuoksi mukana lukuisissa tulevaisuutta pohtivissa ennakointihankkeissa. Näiden vuosikymmenten aikana uusiutumistahti yhteiskunnassa on käynyt aina vain kiivaammaksi. Tässä ympäristössä tulevaisuuden ennakoinnin onnistuminen on aina vaan vaikeampaa. Koulutuksen osalta on tärkeää tietää tänään mitä tulevaisuudessa tarvitaan. Osaamistarpeiden ennakoinnin osalta olen tullut siihen tulokseen, että on parasta palata perusasioihin. Kun nuorella on hyvä yleissivistys, vankat matemaattiset ja kielelliset perusvalmiudet sekä utelias asenne, niillä pärjää kiivaammassakin maailmanmenossa.
Osaamistakuusta voit lukea lisää esimerkiksi tämän EK:n jutun ja liitteiden kautta.
Aloituskuva: Nicole Honeywill / Unsplash
