Kirjallisuutta: Matikkanälkä
Tuohilampi, L. Matikkanälkä. PS-kustannus, 2017, 187 sivua
Lukijalle-jaksossa tekijä sanoo, että kirja on tarkoitettu ”jokaiselle matematiikkaa opettavalle ja erityisesti kaikille matematiikkaa vieroksuville” ja että ”se ei anna – – täydellisiä vastauksia vaan täyttä ajateltavaa”. Ajattelun avuksi ja tueksi kirjassa on paljon viitteitä tutkimusraportteihin, artikkeleihin, oppimismateriaaleihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin, monet niistä verkkolähteitä, joten ne ovat helposti tavoitettavissa.
Perustelut matematiikan ja sen opettamisen kysymysten pohdiskelun tarpeelle, olipa kyse omasta asenteesta matematiikkaan tai kouluopetuksen tavasta yleensä, ovat painavia: ihmisen vaikutus ympäristöönsä, kriittisen ajattelun merkitys yhä monimutkaisemmaksi käyvässä yhteiskunnassamme ja algoritmien asema tiedonhallinnassa.
Kirja kertoo vähän matematiikasta, vähän enemmän sen opettamisesta, enemmän siitä, miten oppimiseen voisi vaikuttaa sekä omassa elämässä että kouluyhteisössä, ja eniten siitä, miten monin tavoin matematiikka kytkeytyy elämäämme. Vasta ihan lopussa, jälkisanoissa, tekijä kertoo, miten kirja syntyi ja miten henkilökohtainen kokemus sen tekeminen on hänelle ollut.
Kirja on kirjoitettu tekijän opettajankouluttajantyössään kokoaman materiaalin pohjalta. Se on helppoa luettavaa siksi, että sitä ei ole pantu esille akateemiseen tyyliin runsaan viiteapparaatin kera, vaan kertomuksina kirjoittajan omasta ajattelusta. Lukija kulkee – tai ajattelee – kertojan rinnalla ja tavallaan seuraa kirjoittajan ajatuksia niiden etenemisen mukana.
Matkanteon tekee helpoksi se, että retki on paloiteltu etapeiksi, joita kutakin seuraa kirjan nimeen sopiva ruokailutauko valmiiksi katettuine menuineen. Niinpä esimerkiksi loogisuutta käsittelevän luvun lopussa tarjotaan alkupalatehtäviksi hidatoja, numeerisgeometrisia ongelmia, joista en ollut kuullutkaan. Ja luvuilla ei tässä viitata laskemiseen. Hae verkosta hakusanalla ”hidato”.
Pääruoaksi on kaksi vaihtoehtoa: pulmatehtäviä tai pelien logiikan pohtimista. Jälkiruoaksi tulitikkutehtäviä ja kotievääksi Socrative-logiikkatesti, joka myös löytyy verkosta. Englanninkielisenä kyllä, mutta mitäpä vaivaa ei kannattaisi uhrata innostuksen alttarille. Samalla tietysti annetaan pieni mielekkyyden lisäsysäys englanninopinnoille.
Lukujen nimet antavat ymmärtää, millaisista näkökulmista matematiikan opetusta tarkastellaan: fiilikset, oppimisen tavat, sisällöt, omatahtisuus, loogisuus, kokeilevuus, tarpeellisuus, kriittisyys, algoritmisuus, kyseenalaistaminen, vaativuustason nostaminen, arvioiminen ja matikkaa lautaselle. Nämä eivät ole pelkästään näkökulmia, sillä sisältöjen ohella monet niistä ovat asioita, jotka pitäisi ottaa huomioon matematiikan opetuksen tavoitteita, erityisesti ajattelun taitoja, pohdittaessa.
Käsittelytapa ei suoranaisesti haasta lukijan toimintatapoja ja ajattelutottumuksia, vaikka tekijä heti alussa antaakin niin ymmärtää. Haasteet jäävät lukijan havaittaviksi. Erityisesti niitä ajatuksiaan, jotka eivät sovi yhteen kirjoittajan pään sisällön kanssa, lukijan, vieressäajattelijan, kannattaa pohtia. Onko kirjoittajan sanomassa niin paljon järkeä, että olisi aihetta ryhtyä matematiikanopetuksessakin elämäntaparemonttiin. Siihen tämä kirja ohjaa kahdeksanvaiheisella liikunnasta virikkeensä saaneella kunto-ohjelmalla.
