Kesätöissä lasten matematiikka- ja tiedepajoissa
Koululaisten lukuvuoden päätyttyä ja kesälomien alettua kesäkuussa Kastellin lukion käytävät täyttyivät innokkaista matematiikka- ja tiedepajalaisista. 7-12- ja 13-16-vuotiaille suunnatussa kerhossa syvennyttiin matematiikan ja kemian maailmaan erilaisten työskentelypajojen ja leikkimielisten kilpailujen muodossa.
Mitä matikka- ja tiedepajoissa tehtiin?
Yhden viikon verran kestävän kerhon päivät koostuivat aina yhdestä matematiikka-, tiede- ja liikuntapajasta. Aamut aloitettiin usein tiedepajalla, jossa tutkimme muun muassa kotoa löytyvien elintarvikkeiden ja pesuaineiden pH-arvoja, kananmunankuorien reaktioita erilaisissa juomissa, ja valmistimme sokerisateenkaaria mittalaseihin vedestä, sokerista ja elintarvikeväristä. Ensimmäisen pajan jälkeen lapset pääsivät ulos leikkimään ja pelailemaan erilaisia pelejä Kastellin urheilulukion valmentajien kanssa ja säätkin suosivat. Iltapäivällä vuorostaan perehdyttiin matikkapajassa tutkimaan esimerkiksi aitoja ja väärennettyjä seteleitä ja ratkaisemaan pulmia. Viikon päätteeksi juhlittiin piitä selvittämällä ensiksi mikä pii on ja iltapäivällä koristelemalla keksejä.
Oma kesätyökokemukseni ohjaajana
Pajoissa työskenneltiin kahden Kastellin lukion matematiikan opettajan, sekä neljän Kastellin lukiolaisnuoren ohjaamana. Päädyin itse pajoihin ohjaajaksi loppukeväällä, kun matematiikan tunnilla opettajamme Piia Haapsaari kertoi tulevasta kerhosta ja tarpeesta kesätyöntekijöille. Olin toiminut aiemmin keväällä vastaavanlaisessa tehtävässä lasten kemiapajassa koulullamme ja innostuin heti tunnin jälkeen laittamaan kesätyöhakemuksen Wilma-viestillä.
Kahden viikon kesätyöjaksolta päällimmäisenä mieleen jäi ajatus siitä, kuinka pääsi tekemään aidosti mielenkiintoiselta ja kivalta tuntuvaa kesätyötä, jossa läsnä oleminen, tekeminen ja kokeileminen korostuivat. Oli hauskaa heittäytyä innokkaiden kerholaisten mukaan, pukeutua valkoiseen työtakkiin ja tutkailla yhdessä koulumme ‘’laboratoriota’’ eli kemian luokkaa. Oli myöskin hienoa päästä tekemään kesätöitä matematiikan ja luonnontieteiden parissa.
Mieleenpainuvimmat työpajat olivat ensimmäisen päivän matikkapaja, jossa tutkimme ovatko tulostetut setelit väärennettyjä vai aitoja euronseteleistä löytyvien koodausteoriaan perustuvien tarkastuskoodien avulla. En ollut itsekään ennen kesätöitä tullut pohtineeksi erilaisten tunnuksien turvaamis- ja väärennösasioita tarkemmin, ja jatkoimmekin keskustelua aiheesta kahvitauolla matematiikan opettajan Aten ja muiden ohjaajien kanssa.
Toinen mieleenpainuva paja oli tutkia, ovatko arjesta tutut elintarvikkeet ja pesuaineet happamia vai emäksisiä. Tehtävästä erityisen kivan teki se, että lapset omaksuivat tehtävän idean nopeasti ja innostuivat itse kokeilemaan miltä mahdollisesti pH-paperi näyttää, kun sekoitetaan happamia ja emäksisiä aineita keskenään ja tapahtuu neutraloitumisreaktioita. Yhden tunnin verran kestäneen pajan jälkeen muutamia lapsia jäi vielä luokkaan jatkamaan omien happo-emäsreaktioidensa parissa, eivätkä he millään malttaneet lopettaa, vaikka seuraava paja jo tauon jälkeen oli alkamassa.
Varhainen kiinnostuksen herättäminen
Monille lapsille matikka- ja tiedepaja toivat heidän ensimmäiset kosketuksensa erilaisiin kemian työvälineisiin ja ympäristöön. Lisäksi pajoissa päästiin tekemään enemmän ja vapaammin töitä ja asioita, mitä alakoulussa ei yleensä vielä tehdä. Siihen, minne itse pääsin kemian oppitunnille vasta yläkoulussa, nämä lapset pääsivät paljon aiemmin. Yhteisen mielenkiinnon kohteen äärellä lapset tutustuivat nopeasti toisiinsa ja saivat uusia kavereita. Monet lapset olivat myöskin aidosti kiinnostuneita matematiikasta ja tiedeasioista, ja pajojen kautta he pääsivät oppimaan uusia asioita, toteuttamaan erilaisia töitä ja kyselemään erilaisia kysymyksiä opettajilta ja meiltä ohjaajilta.
