30. tietotekniikkaolympialaiset: Teemana tervetulleeksi toivottaminen

Suomi osallistui yläasteen ja lukion tietotekniikkaolympialaisiin, jotka järjestettiin Tsukubassa Japanissa. Vaikka matka oli kiinnostava, järjestäjämaa ei onnistunut lunastamaan kaikkia nörttien satumaahan liitettyjä unelmia. Ohjaajien keskuudessa vuoden puheenaihe oli kilpailun inklusiivisuus ja turvallisuus.

Japanin kansainväliset tietotekniikkaolympialaiset oli odotettu tapahtuma. Kilpaohjelmointivalmennuksen kautta joukkueeseen valittiin lopulta konkarit Juha Harviainen, 19, Siiri Kuoppala, 19, ja Roope Salmi, 16 sekä ensi kertaa osallistunut Santeri Toivonen, 18. Ohjaajina toimivat Lari Sinisalo ja Ada-Maaria Hyvärinen. Mitalisijoille joukkueesta ylsi Juha Harviainen, joka sai kilpailusta hopeaa.

Aloituskuvassa Suomen joukkue. Vasemmalta oikealle Lari Sinisalo, Roope Salmi, Ada-Maaria Hyvärinen, Juha Harviainen, Siiri Kuoppala, Santeri Toivonen ja opas Iqbal Habibie.

Monipuolinen Japani

Kisaamisen ohella joukkue pääsi kokemaan kiinnostavaa japanilaista kulttuuria. Isäntämaa oli panostanut etenkin teknologisen osaamisen esille tuomiseen, mistä kertoivat esimerkiksi vierailu Tsukuban avaruuskeskukseen. Toisaalta myös Japanin historiaan päästiin tutustumaan Edo-kauden tyylisten rakennusten ja temppelivierailun muodossa.

Japani tunnetaan maana, jossa perinteet ja moderni kohtaavat, ja se näkyi myös kilpailun avajaisseremoniassa. Seremonia alkoi virtuaaliartisti IA:n esityksellä: animoitu hahmo heijastettiin lavalle, ja kokonaisuutena luotiin illuusio elävän ja keskustelevan laulajan läsnäolosta. Toisaalta perinteet näkyivät esimerkiksi kunnioituksessa, jota muut vieraat osoittivat puheen pitäneelle prinsessa Kakolle, keisarin lapsenlapselle.

Vaikka Japanilla on maine täsmällisenä ja käytännön asioista hyvin huolehtivana maana, olivat kilpailuun liittyvät matkustus- ja ruokailukäytännöt tavanomaisen kaoottiset. Tsukuba aiheutti kaupunkialueena myös majoitukseen liittyviä ongelmia, sillä kilpailijat jouduttiin sijoittamaan monen kymmenen minuutin bussimatkan päähän kisapaikasta ja ohjaajista.

Kilpailussa ei ilmennyt teknisiä ongelmia. Sen sijaan monet käytäntöön liittyvät seikat tuntuivat kilpailijoista rasittavalta. Toisin kuin yleensä, kilpailutehtävät koodattiin läppärillä pöytäkoneiden sijasta, eikä harjoituskisa tuntunut riittävän epätavalliseen työskentely-ympäristöön tottumiseen. Samoin viisituntisten kilpailupäivien aikana tarjotut eväät olivat tavallista pienemmät, jolloin verensokerin lasku häiritsi tekemistä.

Avoimemman ilmapiirin kilpailua luomassa

Kansainvälisten ohjelmointikilpailujen haluttaisiin olevan kaikille yhtä avoimia ja turvallisia, niin että osallistuminen ja menestyminen olisi kiinni ainoastaan ohjelmointitaidosta eikä ulkoisista tekijöistä. Viime aikoina tervetulleeksi toivottavan ilmapiirin ylläpitäminen on kuitenkin huolettanut. Yksi näkyvä merkki tästä on ollut erikoinen epätoivotun huomion osoittamisen muoto naisosallistujia kohtaan. Jo monena vuonna peräkkäin avajaisseremoniassa on käytetty WIFI-verkon jakamista puhelimesta anonyymin kommunikaation muotona verkon nimeä vaihtelemalla. Näitä viestejä on käytetty myös naispuolisten osallistujien ulkonäön kommentoimiseen. Vaikka kyseinen ilmiö on varsin rajallinen, se on ohjaajatasollekin näkyvä merkki siitä, että kisaajien keskuudessa ei aina osata käyttäytyä asiallisesti kanssaosallistujia kohtaan.

Aikaisemminkin IOI-kilpailussa on voitu antaa huonosta käytöksestä varoitus, ja sääntöjen puitteissa on mahdollista jopa hylätä huonosti käyttäytyneen osallistujan suoritus. Monet eivät kuitenkaan ole säännöstä tietoisia, joten hyvän käytöksen tärkeyttä haluttiin tänä vuonna korostaa luomalla kilpailuun virallinen käytössäännöstö (IOI Code of Conduct). Suurella enemmistöllä hyväksytty säännöstö kehottaa käyttäytymään hyvin muita kohtaan ja hankkimaan kansainvälisiä ystäviä kilpailun kautta.

Keskustelua herätti myös kilpailun kansainvälisyyden aiheuttamat haasteet. Japanin diplomaattiset välit osallistujamaihin ovat hyvät, joten tänä vuonna vaikkapa Israelin ja Palestiinan joukkueet osallistuivat molemmat sulassa sovussa. Esimerkiksi viime vuonna Iranissa tilanne ei ollut yhtä yksinkertainen. Kilpailun järjestäminen on kuitenkin kallista ja työlästä, joten vapaaehtoisia järjestäjämaita on ollut vaikea löytää.

Lisäksi järjestäjämaan ihmisoikeustilanne vaikuttaa myös osallistujien kokemukseen kilpailuun osallistumisen turvallisuudesta. Esimerkiksi viime vuonna seksuaalivähemmistöihin kuuluvat osallistujat eivät välttämättä tunteneet oloaan turvalliseksi, kun järjestäjämaassa homoseksuaalisuudesta tuomitaan kuolemanrangaistukseen. Ongelmia paikallisten viranomaisten kanssa ei onneksi syntynyt, mutta jo tietoisuus tilanteesta voi vaikuttaa kisasuoritukseen tai haluun osallistua koko kilpailuun. Tällaisiin asioihin järjestäjien on vaikea vaikuttaa, vaikka he itse kuinka haluaisivat kilpailun olevan kaikille avoin.

Joskus inklusiivisuus on kiinni myös käytännön järjestelyistä. IOI:ssä, kuten monissa tiedekilpailuissa, erikoisruokavalioita ei aina oteta huomioon kuten kuuluisi. Monessa maassa esimerkiksi kasvissyönti on harvinaista, minkä takia kasvisvaihtoehto saattaa valitettavasti olla vaikka vain pelkkiä lisukkeita ilman varsinaista pääruokaa.

Ensi vuonna Azerbaidžaniin

Kilpaohjelmointikausi alkaa syksyisin, kun kansallinen peruskoululaisille ja lukiolaisille suunnattu Datatähti-alkukilpailu käynnistyy. Osallistujien joukosta valitaan aikanaan joukkueet Itämeren alueen BOI-kilpailuun, joka järjestetään tänä vuonna Virossa, ja Azerbaidžanin IOI-kilpailuun.

Vaikka seuraavaan Datatähti-alkukilpailuun on vielä aikaa, voi kisakoodausta alkaa harrastaa mihin aikaan vuodesta tahansa. Sivustolla kisakoodaus.fi on listattu eri ikäisille tarkoitettuja materiaaleja sekä kaikille avoimia kansainvälisiä nettikilpailuita.

Ada-Maaria Hyvärinen luonnontieteiden kandidaatti Helsingin yliopisto

Kuvat: Lari Sinisalo