Tytöt ovat yhtä kykeneviä matematiikkaan kuin pojatkin – tosin vain osa tytöistä uskoo tähän itse
Edelleen kansainvälisissä matematiikkakilpailuissa vain joka kymmenes osallistuja on nainen. Miehet pärjäävät paremmin matematiikassa lähes jokaisessa maassa, vaikka naiset ovat yhä kykeneviä siihen. Mistä tämä mahtaa johtua?
Vuonna 2012 alkaen on järjestetty Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaiset (EGMO). Suomi on osallistunut siihen joka vuosi. Alun perin EMGO haluttiin järjestää, jotta tytöille olisi matalampi kynnys osallistua olympialaisiin, sillä vain pieni osa matematiikan olympialaisissa (IMO) on tyttöjä. Siitä onko kilpailu erikseen tytöille tarpeellinen, ollaan eri maissa eri mieltä. Suomessa asiaan ollaan kuitenkin suhtauduttu niin, että naiset ovat aivan yhtä kykeneviä matematiikkaan kuin miehetkin. Erinäisistä syistä johtuen IMO:ssa kuitenkin sattuu olemaan enemmän miehiä. Jos naisten osallistumisprosenttia on mahdollisuus lisätä tällaisen kilpailun avulla, niin siihen tartutaan.
Kansainvälisellä mittapuulla EGMO ei ole juurikaan lisännyt naisten osallistujamäärää IMO:ssa. Suomen joukkueessa muutosta on nähtävissä, mutta ei voida olla varmoja, että tämä johtuisi juuri EGMO:sta. Keskustelua kuitenkin naisten matematiikan osaamisesta ja osallistamisesta ollaan käyty jo pitkään. Vuonna 2003 tehdyssä PISA-vertailussa erot tyttöjen ja poikien matematiikan osaamisessa olivat poikien hyväksi kaikissa muissa maissa paitsi Islannissa.
Suomessa erot olivat varsin pienet, mutta tilastollisesti merkittävät. Huomattavia eroja tuli ilmi tutkimuksessa. Tytöt aliarvioivat matemaattiset kykynsä ja kokivat epävarmuutta matematiikan suhteen poikia enemmän. Lisäksi monien OECD-maiden tytöillä on poikia suurempi matematiikka-ahdistus. Suomessa tytöillä oli erityisen huono käsitys omista kyvyistään matematiikan ongelman ratkaisussa. Tutkimuksessa nousi esille kuitenkin tyttöjen kova oppihalu. Itsekriittisyys saattaakin olla osittain siihen yhteydessä: työt asettavat niin korkeat tavoitteet itselleen, että ne heijastuvat vähäisenä uskona omaan osaamiseensa.
Useaan otteeseen ollaan pohdittu, miksi miehet kirjoittavat enemmän pitkää matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa, miksi lahjakkaat naiset eivät hae jatko-opiskelemaan luonnontieteitä, ja miksi vain murto-osa naisista päätyy lopulta jatko-opintojen jälkeen tutkijoiksi. Muutosta tässä on toki havaittu siltä osin, että pitkän matematiikan kirjoittajien määrä on kasvanut huimasti ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden uuden pisteytysjärjestelmän myötä. Tämä ei varsinaisesti kuitenkaan vielä kerro siitä, että matematiikka olisi alkanut oppiaineena kiinnostamaan tyttöjä enemmän – IMO:ssa edelleenkin vain joka kymmenes osallistuja on tyttö. Toisaalta pisteytysjärjestelmän muutokset ovat tulleet voimaan vasta hiljattain. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, tuleeko muutos vaikuttamaan laajemmin alan nyt hyvin suureen sukupuolijakaumaan.
Media ja ympäröivä yhteiskunta välittää jatkuvasti tietynlaista kuvaa naisista. Matematiikkaan ja luonnontieteisiin liittyy paljon sukupuoliin liittyviä stereotypioita, eivätkä nämä stereotypiat anna naisille samanlaista sosiaalista arvostusta kuin miehille. Opettajilla on tässä kohtaa suuri vastuu – miten muuttaa vallitsevia stereotypioita, kasvattaa tyttöjen itsevarmuutta ja luottamusta omiin kykyihinsä. 2003 PISA-tutkimuksessa tuotiin myös esille, että yksilöiden kannalta olisi toivottavaa, etteivät stereotypiat olisi kovin rajoittavia. Tämä sen takia, että kaikki voisivat kehittää omia lahjakkuustaipumuksiaan riippumatta siitä, mitä sukupuolta on.
Opettajien lisäksi myös opetussuunnitelmalla on tärkeä rooli tasa-arvoisen oppimisen edistämisessä. Vaihtelua sukupuolieroissa on ollut paljon. 2003 PISA-vertailussa ero oli tilastollisesti merkittävä, muttei vielä suuri. Vuonna 2005 matematiikassa ero kasvoi todella merkittävästi poikien hyväksi. Vuonna 2009 se laski taas lähes olemattomaksi ja vuonna 2012 ero oli todella pieni, mutta ensimmäistä kertaa tyttöjen hyväksi.
2012 PISA-vertailussa todetaan, että mitä korkeammalle koulutusasteelle siirrytään, sitä suuremmat erot matematiikassa miesten ja naisten välillä on – yleensä poikien hyväksi. Vuoden 2012 tulosta voi kuitenkin pitää positiivisena kehityksenä. Valitettavaa kuitenkin on, ettei tyttöjen menestyminen vertailuissa vielä näy tiedeyhteisöissä tai IMO:n kaltaisissa kansainvälisissä kilpailuissa. Ala on edelleen hyvin miesvaltainen tyttöjen menestymisestä huolimatta.
Kansainvälisen Naistenpäivän kunniaksi, haluamme kannustaa opettajia murtamaan vallitsevia stereotypioita ja kannustamaan oppilaita matematiikan pariin sukupuolesta riippumatta. Vaikka suomalainen opetussuunnitelma matematiikan osalta on kansainvälisissä vertailuissa todettu tasa-arvoiseksi, ei se kuitenkaan täydellinen ole.
Lähteet:
Alkuperäinen artikkeli EGMO:sta luettavissa täältä.
Mona Zabihian
